Kun leffa alkaa kuin suuremman budjetin TV-sarja, siltä ei jatkossakaan voi paljoa odottaa. Shooterin tapauksessa käy juuri näin. Vaikka kyseisen elokuvan juonessa onkin muutama mukava kiemura, se on välillä jopa pitkästyttävä kokemus. Pitkästyttävä siksi, että sen dialogi tuntuu moneen kertaan jo muissa yhteyksissä jauhetulta potaskalta. Sama pätee leffan toimintakohtauksiin. Paff – mies iskee. Bang – mies ampuu. Kaboom – äijiä lentää ilmaan.
Shooter alkaa Afrikasta. Tarkk’ampuja Bob Lee Swagger (Wahlberg) on pareineen suorittamassa missiota, josta on tulla kummankin loppu. Omat pettävät ja Swagger antaa pitkät sotilasuralleen. Kotiinpaluun jälkeen mies kätkeytyy jylhien metsien suojiin, missä saa elellä karua poikamieselämää omassa rauhassaan. Sitä auvoa jatkuu tarkalleen siihen asti, kunnes eversti Johnson (Glover) poikkeaa kylään ja puhuu Swaggerin keikalle. Swaggerin pitäisi suunnitella Yhdysvaltain presidentin salamurha, jotta oikean salamurhan suunnitelma valkenisi ennen tapahtumistaan. Katsojalle on tietysti selvää, että tällaiselle keikalle ei kannattaisi suostua, mutta Swagger menee vipuun – ja katuu sitä miltei koko loppu elokuvan kostonvimma sisällään.
Koska leffan sisältö on mitä on, katsojan huomio saattaa kiinnittyä tavallista helpommin rainan teknisiin epäkohtiin. Välillä kuvassa vilahtaa mikki, välillä äänitys kalskahtaa metalliselta. Noh, näitähän sattuu… Virheiden bongailun lisäksi voi tylsimpien kohtausten aikana kelailla mielessään Hollywood-leffojen perushahmolistan jäsenet sankarista avustajaan ja miettiä, kuka tässä elokuvassa vastaa niistä kutakin. Sen lisäksi voi tietysti suunnitella vaikka kauppalistaa, ihan näin vinkkinä.
Täysin kurja turahdus Shooter ei sittenkään ole. Draamapuolella se on kiinnostava ainakin sörkkiessään USA:n poliittisen elämän ja sotaoperaatioiden koukeroita. Harmi sinänsä, että tuo draama on lopulta kovin lapsellista. Mutta ehkäpä jotakin voi antaa anteeksi ihan vain sen tähden, että Mark Wahlberg on Swaggerina vähintään yhtä kova äijä kuin Bruce Willis John McClanena Die Hardeissa. Yhtä hauska Wahlberg ei ole, mutta yhtä tiukkana asiansa takana. Ja ovathan ne lihaksetkin miehellä tosi muhkeat.
