Tohtori Weitzman on koonnut mielisairaalan potilaista neljä ongelmatapausta ja tehnyt heistä yhden ryhmän. Ryhmän jäsenet eivät voi sietää toisiaan, mutta ovat kuitenkin parannuskeino toisilleen. Vilkkaan mielikuvituksen omaava Billy (Michael Keaton), uskoon hurahtanut entinen mainosmies Jack (Peter Boyle), kontrollifriikki Henry (Christopher Lloyd) ja sulkeutunut Albert (Stephen Furst) ovat tohtori Weitzmanin johtaman ryhmän jäsenet. Ryhmä on pääsemässä New Yorkiin katsomaan baseball-ottelua, jolla pitäisi olla terapeuttisia vaikutuksia. No, matkalla tulee tietenkin mutkia ja lopulta mielisairaalan potilaat ovat poliisin jahtaamia.
The Dream Team – turha joukko on mukava komedia, joka ei sorru liikaan koheltamiseen. Mukana on sopivasti draamallisia aineksia ja liikuttavia hetkiä. Vastapainona on tietysti monta hulvatonta hetkeä. Mitään ihmeellistä Howard Zieffin elokuva ei tarjoa, mutta viihdyttävä elokuvailta on ainakin luvassa, jos tämän laittaa pömpeliin sisälle (siis illalla, muuten tulee viihdyttävä elokuva-aamu, -päivä tai -yö). Kliseitä on mukana kourallinen, mutta se ei nyt menoa haittaa, sillä on mukava nähdä tänä älyvapaan komedian aikakaudella elokuva, joka osaa repiä huumoria ilman alapäähuumoria, pissakakkajuttuja tai muita mauttomuuksia.
The Dream Teamin parhaimmaksi puoleksi osoittautuu sen näyttelijät, joita ilman elokuva tuskin olisi toiminut (siis elokuvat harvemmin toimivat ilman näyttelijöitä, mutta tarkoitinkin juuri näitä rooleihin valittuja näyttelijöitä). Keatonin Michael on hyvä, mutta jää vähän muiden varjoon. Komiikkomestari Christopher Lloyd on loistava ja Peter Boyle revittelee mainiosti. Yhdessä he tekevät pläjäyksen parhaimmat roolisuoritukset. Stephen Furst on sympaattinen neljäntenä “hulluna”.
