Koe osoittaa konseptin toimivan.

25.8.2018 21:51

Arvioitu elokuva

Ohjaajat:
Käsikirjoittajat: ,
Alkuperäinen nimi:The Happytime Murders
Valmistusvuosi:2018

Vakavan virheen takia Phil Philips (Bill Barretta) alkoi ex-poliisiksi ja on nykyisin kovapintainen yksityisetsivä Los Angelesissa. Varsin tavanomainen kiristystapaus johtaa verisen ryöstömurhan keskelle ja joku on alkanut murhaamaan [I]Happytime Gang[/I]-ohjelman esiintyjiä. Joku haluaa isomman siivun rahakakusta ja kaiken lisäksi itseinhossa vellova dekkari joutuu työskentelemään entisen työparinsa, Connie Edwardsin (Melissa McCarthy) kanssa. Luvassa on niljaisia persoonia, kieroilua ja kiristyksen uhrina oleva Sandra White (Dorien Davies) toimittaa kiristykseen sopivaa kuvamateriaalia isosti.

Jim Henson jätti perinnökseen selkeästi tunnistettavan nukketyylin. Ukon poika Brian Henson istahti ohjaajapenkille ja kaataa em. nuket ääriniljaisen [I]noir[/I]-leffan kanssa yhteen. Sanomattakin on selvä että pumpulitäytteiset nuket mahdollistavat erityisen rankan silpomisen hauleilla ja Bubbles (Maya Rudolph) on kaikkeen varautunut sihteeri. Todd Bergerin käsikirjoitus on [I]noir[/I]-kliseiden ostoslista ja kaikki mukana olevat persoonat myös tietävät sen. Anakronismeja on mukana huomattavan paljon ja antaa leffalle ajattomuuden tunnetta. Meininki on niin rankkaa että ilman parodisoivia nukkeja leffa olisi überväkivaltainen rellestys. Dialogi ei myöskään välttele niiden kaikista kauneimpien sanojen käyttöä, joten söpöilystä ei ole kyse ja lisäksi nukkeanimaatio on aidosti tehtyä.

Melissa McCarthy on leffan inhimillinen etsivä joka näljäilee urakalla ja anatomisen erikoisuuden kantaja. Bill Barretta on kovapintainen dekkari jonka sisällä on pehmeistä kuiduista tehty sydän ja tämä vastaa työparinsa naljailuun täysilaitaisesti. Dorien Davies on ultrapitkälle viety arkkityyppi ja Maya Rudolph toimittaa huvittavasti jäyhän sihteerin jolla on nasaalinen ääni ja ei hermostu mistään. Lyhyesti sanoen näyttelijät ovat kliseeparodisten rooliensa tasalla ja Bumblypants (Kevin Clash) ei missään nimessä omaa rampauttavaa pornoaddiktiota.

Kovapintainen [I]noir[/I]-parodia loikkaa tehosekoittimeen Henson-studion nukkejen kanssa ja syntynyt soppa maistuu ronskilta. Sokerinen muoto saa mausteekseen ammoniumkloridia ja tässä muodossa konsepti on todistettu toimivaksi.

Arvosteltu: 25.08.2018

Lisää luettavaa