Tim Avery (Kennedy) on sarjakuvapiirtäjä ja hän elää vaimonsa Tonyan (Howard) kanssa. Eräänä päivänä heidän koiransa löytää joenpenkasta ihmeellisen taikanaamion, joka antaa kantajalleen yliluonnollisia voimia. Sitten pariskunnalle syntyy poika. Pojalla onkin luonnostaan yliluonnollisia voimia, sillä Tim teki vaimonsa raskaaksi naamio päässään. Samaan aikaan ilkeäkurinen jumala Loki (Cumming) yrittää etsiä naamiota. Samaan aikaan koira yrittää naamio päässä tehdä kiusaa pariskunnan vauvalle.
Vuonna 1994 valmistunut The Mask on hyvä komedia. Se pelaa aika lailla Jim Carreyn kuminaamaisuuden varassa. Jatko-osassa Son of the Maskissa ei ole Jim Carreyttä, mikä on jo sinänsä huono juttu. Jim Carreyn korvannut Jamie Kennedy ei ole läheskään niin hyvä kuin Carrey. Itse asiassa tässä ei ole edes samoja näyttelijöitä eikä samoja hahmoja kuin ykkösessä. Tuo Loki-jumalan ihmenaamio onkin ainoa The Maskia ja Son of the Maskia yhdistävä tekijä. Siltikin voi toki ihmetellä, miksi tällainen on edes tehty. Tämä pläjäys sai äskettäin razzien viime vuoden huonoimmasta jatko-osasta. Razzie tuli kyllä ihan anaistusti. Tosin tämä on samalla viime vuoden huonoin raina.
Son of the Maskin juonikin on jo lähtökohdiltaan aika kehno. Eipä oikein iske ajatus, että jonkin naamion, olkoon jumalan tekemä tai ei, voimat siirtyisivät lapseen. Muutenkin juoni on aika tylsän oloinen. Se sisältää lähinnä aivotonta kohellusta. Monet vitsit ovat hyvin puuduttavia ja ennalta-arvattavia. Katsojalle annetaan jo etukäteen vihjeitä, mikä vitsi seuraavaksi tulee. Etenkin koiran ja vauvan välinen rähinä on liiankin tutunoloista. Kaikki siinä olevat vitsit on napattu suoraan Väiski Vemmelsääri- ja Maantiekiitäjä-piirretyistä. Vähänkin näitä piirrettyjä seurannut kykenee vaivatta arvaamaan, mitä seuraavaksi tapahtuu. Tässä ei itse asiassa ole yhtään uutta vitsiä. Toki komedioissa on useinkin vanhoja vitsejä, mutta jotain omaa niissäkin yleensä on. Jos ei keksi komediaan yhtään omaa vitsiä, niin ei kyllä kannata ylipäätänsä sellaista ruveta tekemäänkään. Toki pari rainassa esiintyvää vitsiä kerran naurattaa, mutta ei taatusti enää toiste, jos toiste sitä haluaa edes katsoa. Ja loppukin vedetään täysin överiksi. Ja vieläpä siinäkin on pahaa ennalta-arvattavuutta. Heppu sanoo, että arkussa et voi tapella. No, sen jälkeiset tapahtumat onkin helppo arvata.
Käsikirjoituskin on aika onneton. Lance Khazei ei ole todellakaan mikään nero käsikirjoitusten parissa. Repliikit ovat hyvinkin surkeita, eikä niistä ole paljon mihinkään. Hahmot lausuvat ainoastaan jotain latteuksia. Eivätkä vitsikäiksi tarkoitetut replatkaan naurata. Välillä mennään repliikkien suhteen todella syvälle. Esimerkiksi se, kun mies puhuu koiralle veljesrakkaudesta, on aika säälittävää.
Näyttelijä- ja hahmopuolikin on jotain aivan käsittämätöntä. Jamie Kennedy ja Traylor Howard ovat melko onnettomia näyttelijöitä. Eikä heidän hahmonsakaan kovin hyvin ole tehty. Alan Cumming vain rasittaa katsojaa omalla näyttelemisellään. Eikä se pikkuvauvakaan vakuuta. Eihän vauvalta voi mitään vaatia, mutta hahmo on suorastaan rasittava. Vauva on ärsyttävästi toteutettu. Sen temput eivät ole kovinkaan hauskoja. Vai mitä sanotte steppaavasta vauvasta? Ai typerää? Niin minustakin.
Tämän kohdalla voisin marista vielä sadasta muusta seikasta, mutta annan olla tällä kertaa. Son of the Maskin kohdeyleisönä voisikin toimia parhaiten teho-osaston vihannespotilaat. Ei tämä elokuva ihan turhan takia ollut useamman razzie-palkinnon ehdokkaana. Eli välttäkää tätä kaikin mahdollisin keinoin.
