Tällaiset tositapahtumiin perustuvat elokuvat saavat minut vihaamaan itseäni. Ei ole mitään hirvittävämpää kuin nähdä millainen valkoinen mies “kuningasrotu” on ja minä olen valkoinen. Tässäkin elokuvassa todistetaan todella voimakkasti kaikki lynkkaukset ja väkivallan teot.
Kaikki alkoi siitä kun eräs valkoinen nainen joutui rakastajansa pahoinpitelemäksi ja väitti että sen olisi tehnyt musta mies. Eihän etelän punaniskat tätä hyväksy ja kohta soihdut leimahtelee ja KKK on taas elossa. Lapset ovat sinänsä tärkea osa elokuvaa että he eivät tahtoisi olla rasisteja, mutta hidän vanhempansa kasvattavat heidät sellaisiksi. Eräässä kohti näytetään kuinka pikkupoika peittää silmänsä, kun musta hirtetään ja äiti kannustaa vieressä katsomaan.
Kaikki on totta, tapahtumat ja henkilöt paitsi Ving Rhamesin esittämä rohkea muukalainen on keksitty, mutta pitihän tarinalla olla jokin sankari. Lopussa oikein nautin kun tämän “raiskatun” naisen aviomies tuli kotiin sheriffin kerrottua tosiasian että tällä on ollut paljonkin rakastajia ja huudoista päätellen taisi tulla nyrkkiä naamaan. Aina kun valkoinen mies ammuttiin oikein helpotti että yksi punaniskajuntti vähemmän. Elokuvan kaikki aikuiset valkoiset eivät olleet rasisteja -Luojan kiitos. Pienoinen yllätys oli “raiskatun” aviomies. Muut ihmiset etenkin miehet kaupungissa missä tämä tapahtui tuntuivat olevan rasisteja paitsi Jon Voightin esittämä kauppias ja tämän perhe.
Ohjaaja oli ennestään tuntematon, mutta kyllä on komea ura edessä jos jatkaa samaa rataa. Ihmettelen miksi tämä elokuva ei saanut oscar-ehdokkuuksia, vaikka olihan kovia vastustajiakin kuten “Titanic” ja “Elämä on Ihanaa”. Jos katsot tämän ja tykkäät suosittelen samantyypistä elokuvaa “Mississipi palaa”, jossa KKK saa todenteolla turpaansa.
