Jennifer Lopez, Ice Cube, Owen Wilson ja jättiläiskäärme. Onko ennen nähty mitään ihmeellisempää? No, leffan katsottua voin kertoa että on nähty paljon ihmeellisimpiäkin elokuvia. Anakonda on kohtalaisella kässärillä huonosti toteutettu käärmeleffa, jonka vetonauloina – anakondan ohella – käytetään viehättävää poptähti Jenniferiä.
Juoni on simppeli; porukka tutkijoita lähtee kuvaamaan dokumenttia sademetsässä asuvasta heimosta. Matkalla joukkio törmää käärmeiden metsästäjään, jonka aikomuksena on napata jättiläiskäärme anakonda elävänä ja lyödä rahoiksi. Käärme osoittautuu lopulta liiankin suurikokoiseksi ja ennen kaikkea verenhimoiseksi tappokoneeksi. Juonta on mielestäni turha haukkua, koska jo leffan nimi paljastaa pääpahiksen.
Kaikkein pahin moka lienee itse anakondan ulkoasu. Tietsikkaluikertelija ei hämäisi edes 4-vuotiasta pikkupoikaa, saati sitten aikuista. Leffa perustuu nimeä myöten kyseiseen matelijaan, joten jokin vain meni pieleen. Anakonda varmistaa ettei leffassa ole mitään pelottavaa ja tämähän sopii melkein koko perheen elokuvaksi, kun kuristuskohtauksissa peitetään pienempien silmät.
Jennifer Lopez on surkea pääosassaan, eikä muillekaan arvostusta näistä rooleista heru. Minkäänlaista tunteen paloa ei ole havaittavissa, vaan leffa painellaan kolmosvaihteella läpi.
Leffan maisemat lienevät sen parasta antia. Sademetsää ja auringonlaskua kuvatessa katsoja saa rauhallisen mielen – ainakin itselläni tällainen mielenrauha pukkasi mieleen, vaikka kyseessä onkin jonkinmoinen trilleri.
Anakonda tarjoaa perusviihdettä tylsiin arki-iltoihin. Huono toteutus laskee arvostelua jopa tähden verran.
