Suzanne Collinsin menestysromaaniin perustuva ja kauan odotettu Nälkäpeli-trilogian esikoinen on nuorten uusin villitys. Ja nuori kun olen niin täytyihän se ensi-illassa käydä katsomassa.
Amerikka on luonnonkatastrofien jäljiltä vain raunio, joka on jaettu 12 ankeaan asuinvyöhykkeeseen. Vyöhykkeillä olo on jo muutenkin kurjaa, mutta sen lisäksi maan pääkaupunki Capitol on keksinyt asukkaiden pään menoksi vielä Nälkäpelin. Nälkäpeli on kooko maassa näkyvä karu tosi-tv-ohjelma, johon valitaan, joka vuosi kilpailemaan jokaiselta vyöhykkeeltä kilpailemaan yksi nuori mies ja nainen. Nuoret taistelevat pelissä hengestään, kunnes yksi selviää hengissä ja voittaa Nälkäpelin.
Tarinan päähenkilö Katniss (Lawrence) 12. vyöhykkeltä ilmoittautuu peliin vapaaehtoisena siskonsa puolesta. Hän saa kilpakumppanikseen samanikäisen Peetan (Hutcherson), jonka hän tuntee entuudestaan. Nuoret joutuvat turvautumaan lavastettuun rakkauteen, saadakseen yleisön puolelleen ja pelastaakseen molempien hengen. Mutta onko tämä rakkaus vain huijaus selviämiseen?
Itse olen lukenut kyseisen kirjan ja pidin siitä yllättävän paljon. Mutta odotukset elokuvalle eivät olleet näyttelijävalintojen myöstä huimat. Elokuvassa juoni kulki kohtalaisen hyvin ja elokuva oli ajoittain jännittäväkin. Ohjaus vähän hyppi tilanteesta toiseen ja harmikseni kuvaus oli mennyt pahasti pieleen. Siinä keskityttiin lähinnä lähikuviin ja ärsyttävän paljon ihmisten naamoihin. Alku kulki hyvin ja keskikohta kohtaisesti, mutta loppu oli kuin olisi kiirehditty. Juoni kylläkin kiinnosti varmasti useaa katsojaa ja herätti paljon kysymyksiä. Se oli juuri sellaista viihdettä, joka uppoaa Twilightin jälkeen nuoriin.
Näyttelijätyössä oli plussia ja piiiiiitkiä miinuksia. Katnissin näyttelijä Jennifer Lawrense teki vahvan ja tasapaksun suorituksen, joka piti koko muuta pääosakaartia kasassa. Poitsut Hutcherson ja Heimsworth olivat lähinnä ilmeettömiä Edward kakkosia varsinkin Hutcherson oli suu viivanan miltei koko elokuvan. Woody Harrelson ja Donald Sutherland toivat paljon plussaa muttei tarpeeksi pelastamaan elokuvaa. Varsinkin Sutherland pienessä roolissa julmana presidentti Snowna pelasti jo paljon.
Kokonaisuutena elokuva oli kohtalaista ja katsottvavaa nuorisoviihdettä, joka yltää kyllä kepeästi yli Twilightin. Niin kuin sanoin viihdyttävää, mutta kaukana täydellisyydestä.
