Tässäpä yllättävän raikas ja viihdyttävä kauhutrilleri. Juoksevana Lolana tunnetuksi tullut Franka Potente esittää lääketiedettä opiskelevaa Paula Henningiä. Siltä alalta ei ainakaan verta puutu, vaikka leffassa ei ylitseturskahtelevaan verellisyyteen vajotakaan.
Potenten viehättävän maanläheisesti tulkitsema Paula tahtoo kulkea isänsä ja erityisesti isoisänsä viitoittamalla tiellä. Hän pääsee opiskelemaan maan arvostetuimpaan opinahjoon. Kämppiksekseen Paula saa uhkean Gretchenin (Loos), jota miehen anatomia tuntuu himottavan vallan hillittömästi. Elävien ja kuolleiden ruumiiden kanssa suoritetut tutkimukset menevät opiskelijoilta lopulta pahasti sekaisin. Paula nimittäin kohtaa leikkauspöydällä tutun pojan tyystin hengettömänä. Kalmassa on paljon outoa, jota tutkiessaan neito törmää yllättäviinkin käänteisiin. Eikä kukaan tietenkään usko Paulaa.
Ensinnäkin, on aivan pakko kehua leffan valaistusta, josta vastaa mm. Michael Beitz. Se ei vaikuta äkkiseltään katsottuna mitenkään erikoiselta, mutta sen valtit ovat juuri siinä. Toiseksi, elokuvan käsikirjoitus ja leikkaus ovat mukavan rouhevia. Tyhjäkäyntiä ei juuri ole ja vaikka jotkin asiat ilmaistaan ehkä turhan alleviivaten, Anatomiasta ei jää paha maku kielelle. Siinä on myös hienoista huumoria, jota ei välttämättä saksalaiselta (kauhu)elokuvalta voisi odottaa. Esimerkiksi Anna Loosin strippaustuokio ruumishuoneella nyt ainakin on jo pelkkänä ideana niin vinha, ettei sille voi olla virnuilematta.
Mikään mestariteos Anatomia ei ole, mutta harva tämän lajityypin leffoista yleensäkään on. Tekijät ovat ottaneet homman sopivasti tosissaan. Tämä näkyy mm. kuvauksessa, joka joissakin kohtauksissa on lähes maalauksellista (perhoset ja veri) ja joissakin taas hyvinkin erikoisuutta tavoittelematonta. Jos Anatomiaa pitäisi jonkin vuoksi jollekin suositella, niin ainakin Franka Potenten roolityön. Tytöllä on vielä varaa kehittyä, mutta ilmeikkäästi hän Henningin Paulaa tulkitsee. (Rooli tosin on kirjoitettukin hyvin.) Kohtuuhyvää eurooppalaista elokuvaa.
