Majuri Payne kunnon rähinä-äijä ja tappokone, joka on kolunnut kaikki lähiaikojen USA:n käymät sodat. Alussa miehen asenteesta saa heti kuvan kun tämä vangitsee yksinään kokonaisen viholliskompanjan. Käy kuitenkin niin että Paynen kykyjä ei enää tarvita, koska vihollisia ei ole enää jäljellä yhtään. Sinänsä aika outo tilanne jos ajattelee tämän päivän maailmaa ja jenkkilän ulkopolitiikkaa. No, satuhan tämä on…
Payne saa työn koulun/sisäoppilaitoksen inttityylisenä koutsina, jonka tehtävänä on opettaa sotilasteknisiä taitoja nuorille kurittomille ipanoille. Näiden kahden tahon välit kiristävät. Paynen ja koulun tavoitteena on voittaa sotilastaitojen palkinto koulujenvälisissä kisoissa. Äijän ja oppilaiden välillä on jos jonkinlaista kitkaa ja tässä on leffan ns. hauskuus, Paynen brutaalien edesottamusten ihmettelyn lisäksi.
Leffa ei ole mikään kovin kummoinen. Se menee kategoriaan “ihmiset jotka ovat väärässä paikassa väärään aikaan” ja sopeutumisen vaikeudelle on hauska nauraa. Mies on maailman kovin tappokone, mutta joutuu paimentamaan natiaisia. Joku Tuttisoturi on periaattessa samaa sarjaa tämän kanssa kategoriallisesti. Paynen roolihahmo on ärsyttävä. Ei siksi että mies olisi pottumainen, se kuuluu asiaan. Puolitoista tuntia miehen lässyttävää puheääntä on kidutusta. Ärsyttävintä näissä tämäntyylisissä leffoissa on se että kuvio menee aina samallatavalla. Ensin joku on pottumainen, mutta jollain keinolla kuitenkin ansaitaan toisen osapuolen kunnioitus. Kyseessä on kohtuullisen surkea ja ennalta-arvattava leffa jossa ei ole mitään uutta.
