TV-sarjasta elokuva…asenteet ja odotukset on muokattu. Hahmot ovat tuttuja…niiden sanomiset ja tekemiset ovat tuttuja. Kuin olisi ollut pitkään sähköposti- tai puhelinyhteydessä henkilöön ja ennakkoasenteet ovat valmiina live-tapaamiseen. Elävässä tilanteessa tuleekin vastapelurista esille uusia piirteitä ja vanhat kuvitelmat muokkautuvat. Tästä on kyse pidemmästä vierailusta Simpsonien maailmaankin
Ensimmäisestä Simpson’s-jaksosta lähtien faniutta tunnustaneena fiilikset elokuvaa kohtaan olivat hermostuneet. Ensimmäinen minuutti leffaa takana ja selän jännitys laskee niin että penkin ergonomia tukee rankaa. Meillähän synkkaa! Unohdetaan TV-sarja ja nautitaan leffasta.
Simpsonit-leffa onnistuu ajankohtaisuudessaan. Al Gore Epämiellyttävine totuuksineen on astunut eturintamaan joten animaatio jatkakoon samoilla sarkastisilla linjoillaaan ja tulkinnoillaan. The Kansalainen saastuttaa ajattelemattomuuttaan joten vaihtoehtoina on a) peittää ongelma tyhmän The Päättäjän sormen osoituksella tai b) kollektiivisesti päättää paremmasta tulevaisuudesta ja ottaa vastuuta. Simpson’s the Movie ottaa asiaan kantaa omalla tavallaan, tai oikeammin on yhteiskuntakriittinen vaikka jokaisessa Homerin lauseessa ei olisikaan kuolematon tyhmyys one-linerinä.
Jotta elokuva olisi elokuva, siinä on pääosat ja sivuosat. Tässä tapauksessa elokuva keskittyy perhe-Simpsonien edesottamuksiin ja sivuosassa ovat muut Springfieldin asukkaat ja USA:n hallintoelementit. Niin ja possu. Arvojärjestys on siis kohdillaan elokuvan nimenkin perusteella. Varsinkin possun ja hallinnon välillä.
Syvänalyysit sikseen, leffa pistää hekottamaan lyhyitä taukoja lukuun ottamatta. Ja nuo tauot herättävät tunteita joita ennakkoasenteet eivät olisi osanneet ennustaa. Lihaa luiden ympärille ilotulitukseen, sanoisivat pitkään pintapöhinöissä keskenään olleet. Nokkeluuksien, tahallisten ylilyöntien ja animaation mahdollistamien tuhoamisten välillä kuljetaan perusajatusten syvissä vesissä, jotka voivat mennä ohi niiltä jotka hekottavat koska ”tämän pitää olla koko ajan hauskaa, sanokoon tai tehköön kuka tahansa, mitä tahnsa”.
Simpsonit The Leffa on kokemus jonka jälkeen toivoisi että toinen leffa tulisi pian. Jutun juurta varmasti löytyisi ja kannatustakin tuntuisi olevan – eikä vähiten Suomessa. Toivottavasti vain tekijät pysyvät ruodussa eivätkä tee hahmoja tai tyyliä tämän enempää 3D-maiseksi. Nyt on jo nähtävillä pientä teknistä epätasaisuutta kun hahmot ovat ”vanhalla” tyylillä tehtyjä, mutta helikopterit sun muut härrävärkit ovatkin jo tarkempaa animointia. Ei Homerin mellevässä olemuksessa saa olla varjostuksia tai naamaryppyjä, eikä muissakaan härveleissä niitin tarkkaa kuvitusta.
