Surkeimpia sotaleffoja jota olen nähnyt. Kersantti Joe Endersissä tiivistyy kaikki mahdolliset kliseet mitä rintamajermuista löytyy. Ainoana sotilaana joka selviytyy hirveästä verilöylystä, Enders näkee ja kuulee takaumia tovereidensa kuolemasta, läpi koko elokuvan. Kesken miehiä verottavan tykistökestyksen Enders sytyttää kylmän viileästi tupakan ja kertoo tilanteen sotilailleen. Voi hyvänen aika sentään.
Elokuvassa pääosaa näytteleviä navajokoodia puhuvia radisteja käytetään surkeasti hyödyksi. Elokuvassa tohistaan, että navajokoodi on ainut, jota japsit eivät ole saaneet murretuksi, mutta mitä hyötyä koodin ymmärtämisestä Japanilaisille olisi ollutkaan, kun kaikki viestit koskevat ainoastaan kiinteitten asemien eli tykkien räjäyttämistä. Mitä sellaisella tiedolla olisi tehnyt, että suunnilleen viidentoista sekunnin kuluttua jenkit ampuvat tykkimme palasiksi.
Taistelukohtaukset ovatkin sitten yhden miehen ramboilua. Kersantti Joe Enders ampuu japanilaisia kasoihin kierien, pyörien, huutaen ja yhdellä kädellä ampuen. Enders tinttaa leffassa hengiltä ainakin 80 japsia, joista suurimman osan Enders ampuu pystyssä juosten. Hyvin realistista.
Koko leffa tuntuu jotenkin lapselliselta. Taistelukohtauksien naurettavin kohta on kun Yahzee pukeutuu japanilaiseksi sotilaaksi ja kiertää Endersin kanssa koko japsien puolustuslinjan viidessä minuutissa uuden radion toivossa.
nimimerkki: Thorleif Hordi
