Kaunis luminen maisema aukenee avauskohtauksessa ruudulle. Helikopteri, joka on täynnä norjalaisia hulluja, laskeutuu amerikkalaisten keskuuteen Etelämantereelle. Norjalaisporukka joudutaan tappamaan, koska nämä hyökkäävät amerikkalaisten kimppuun. Mitään selitystä norjalaisten käytökselle ei löydy. Pian alkaa jokin levitä amerikkalaisten keskuudessa. Miesten sisälle tunkeutuva geeni muuntautuu ulkonäöltään samanlaiseksi kuin uhrinsa. On vaikea luottaa kehenkään, ja kun ollaan Etelämantereella, kaukana sivistyksestä ja jonkin tuntemattoman uhkaamana, niin epätoivo voi ottaa vallan.
Etelämanner ja avaruuskauhua kuulostaa paljon paremmalta mitä loppujen lopuksi on. Koko leffaa kuvastaa hyvin sana “kömpelö”. Se sopii näyttelijöihin, juoneen ja niihin ötököihin. Muutamien hetkien ajan leffa on tuntuu ainoastaan yhden pisteen arvoiselta, mutta on jotain on sentään toteutettu sen verran hyvin, että ei leffaa voi totaalisesti tyrmätä. Kuvaus on nimittäin se asia, joka pelastaa paljon. Luminen maisema on hyvin saatu tallennettua kameralle. Kaikki pieni hyvä, mitä elokuvassa on, peittyy sen paljon huonon alle. Kohtauksissa, joissa näytetään epämuodostuneita eliöitä, ovat turhan liioiteltuja ja sen takia saavat enemmänkin tylsistymään kuin pelottamaan. Kyllä ne kohtaukset kuvottavat, mutta eivät tee tästä elokuvasta yhtään nautittavampaa. Musiikin on säveltänyt kuuluisa Ennio Morricone, joka ei onnistu tällä kertaa niin hyvin kuin aikaisemmin. Musiikki hukkuu sinne jonnekin, jääden tyystin taka-alalle. Yksi inhonäyttelijöistäni, Kurt Russell, ei ainakaan yhtään paranna muutenkin niin huonoa elokuvaa.
The Thing on selvä b-luokan elokuva, jota jonkin ihmeen takia kutsutaan kauhuklassikoksi. Mielestäni The Thing on yksi huonoimpia näkemiäni kauhuelokuvia. Samoin kuin myös muut Carpenterit, kuten Hyökkäys poliisiasemalle ja Halloween, jatkaa The Thing suurta pettymysten putkea, jolle ei näy loppua.
nimimerkki: Viisas
