Yhdysvaltain ”kurjimmaksi” kaupungiksi haukuttu Miami kertoo valkokankaalla monenlaista tarinaa. Kyseessä ei ole elokuvissakaan ole läheskään aina mikään lomaparatiisi. Lähtökohtina on yleensä huipussaan rehottava rikollisuus, rannalla hengailevat mimmit, kirjavat kauluspaidat ja tietenkin aseet ja huumeet. Ainakin jos on uskomista vaikkapa CSI: Miamiin, Miami Viceen tai Bad Boysiin. Olivatpa jutut sitten totta tai ei, juuri näillä samoilla lähtökohdilla edetään Alec Baldwinin tähdittämässä Miami Blues elokuvassa.
Alec Baldwin näyttelee omiin nimiinsä työskentelevää ex-linnalintu Frederickiä, joka saapuu toteuttamaan rikollisia toimiaan aurinkoiseen Miamiin. Lentokentällä tapahtuvan pahoinpitelyn johdosta Fredrick saa peräänsä retkuilevan ylikonstaapeli Moseleyn (Fred Ward) joka itsekin joutuu tietämättään Frederick pyörittämään ryöstöbisnekseen. Liike-ideana on ryöstää muita varkaita ja ihmisiä tekeytyneenä poliisiksi. Rikosaalto vetää mukaan myös ilolintu Susien (Jennifer Jason Leigh), joka kiltti luonne ei erota Fredrickin todellista minää. Varkaudet jättävät kuitenkin aina jälkensä. Rikoksia ja rangaistuksia alkaa sadella lain molemmilta puolilta.
Samannimiseen novelliin perustuva elokuva jäi harmillisesti vähemmälle huomiolle, josta Suomessakin muistona on vain pari esittämiskertaa televisiossa ja videovuokraamojen hyllyillä maannut leikelty vhs-kasetti. Miami Blues on kuitenkin hieman mainettaan parempi rikos-elokuva.
Tarina etenee maltillisesti ja hillitty kerronta tuo uskottavuutta ja mielenkiintoa mukanaan. Tummanpuhuva huumori maustaa paikoitellen hieman simppeliä juonta edukseen. Elokuva ei kumminkaan tyssää missään vaiheessa paikoilleen. Jos meno alkaa käydä tylsäksi, tarjolla on toimintaa pienessä mittakaavassa. Toiminta ei kuitenkaan näyttele pääosaa tässä elokuvassa, vaan hahmoihin tutustutaan kaikessa rauhassa pikkuhiljaa.
Alec Baldwinilta rooli meni jokseenkin nappiin. Intoa ja ilmeitä riittää mukavan paljon dialogin kaupanpäällisenä. Vaikka en miehen monistakaan rooleista pahemmin välitä, tämä on yksi mieleenpainuvimmista Baldwinin suorituksista. Huonoa työtä ei myöskään tee Fred Ward, jonka tulkinta työkiemuroihin kompastuvalla konstaapelilla ikään kuin ”suttaa” vaihtelevan tylsähköä tarinaa värikkäämmäksi. Mitään supersankaria mies ei ikinä päässyt näyttelemään, mutta sopii kuin nyrkki silmään ”äijäily” rooleihin. Pääkolmikosta heikoimmaksi heijastuu Jennifer Jason Leigh, jonka rooli jää vähän tyhjäksi jonnekin sinne bimboilun ja vaakamamboilun välimaastoon.
Ohjaus on aika perustasoa ja mitään mieleen jäävää kikkaa ohjaaja George Armitagelta ei heru. Eikä oikeastaan koskaan ole herunutkaan. Liiallinen kokemus ei puhu puolestaan Elokuvaa voisin suositella kaikille, jotka eivät Alec Baldwinin naamaa vihaa ja jos ymmärrystä piisaa oudolle huumorille ja vaikkapa GTA-Vice city pelille.
