Platoonin keskittyessä taistelukenttien raadolliseen arkeen siirtää itsekin parjatun sodan kokenut Oliver Stone nyt painopisteen koko kansakunnan yhteiseen tragediaan. Nuoret miehenalut palaavat kotiin maailmanan toiselta laidalta jätesäkissä tai hengittäen mutta palasina. Ron Kovacin tarina kerrotaan rauhallisesti asiaa kaunistelematta. Lienee asiaa erittelemättäkin selvää, että kahdeksan Oscar-ehdokkuuden Syntynyt 4. heinäkuuta on kaikilta tuotannollisilta puoliltaan täysin onnistunut. Kerronta ja rytmitys rullaa tasaisesti ja kokonaisuus on onnistuttu kasaamaan hienosti. Nuori Tom Cruise antaa uransa varmasti laadukkaimman suorituksensa ilman että Kovicista kasataan sympatiaa keräävää hahmoa.
Vuonna 1964 pikkukaupungin suosikkipoika ja kunnianhimoinen high school -painija Ron Kovic värväytyy vapaaehtoisena Yhdysvaltain merijalkaväkeen aivan Vietnamin sodan kynnyksellä. Vahvasti maataan ihannoiva nuorukainen jättää perheensä ja koko elämänsä kantaneen ihastuksensa taakseen liittyen ystävineen sotaan. Ronin tarina vie taisteluiden kautta veteraanisairaalaan, jossa kaukoidässä kovia kokeneet miehet yrittävät jatkaa elämäänsä tavalla tai toisella vaurioituneina. Tulevat vuodet tuovat uutta perspektiiviä Ronin näkemykseen itsestään, sodasta, hallinnosta ja maailmasta.
John Williams rakentaa Robert Richardsonin kuvien taustalle kauniin, muttei liian esiinpyristelevän musiikkiraidan, jota vauhditetaan aikakauden tutuilla klassikoilla. 1990- ja varsinkin 2000-lukujen aikana erittäin menestyksekkääksi ja arvostetuksi kasvanut Richardson onnistuu lavastajien ja puvustajien kanssa luomaan elokuvaan vahvan ajankuvan ja -tunnelman, jota myöhemmät sukupolvet saavat romantisoiden nostalgisoida.
Löytyy perinteistä amerikkalaista pikkukaupunkia, keskiluokkaista uskonnollista perhettä, päättäjäistanssiaisia, itsenäisyyspäivänparaatia, sotaa leikkiviä pikkupoikia sekä syvempää yhteyttä tuntevaa “naapurintyttöä”. On pitkätukkaisia likaisia hippejä, maailmansodan nähnyttä 50-luvun vanhan koulukunnan miestyyppiä ja väkivalloin kyynelkaasun voimin mielenosoituksia hajoittavia poliiseja. Uudismieliset protestoijat ja konservatiivit ottavat yhteen tämän tuosta. Näiden lomaan sijoitetaan perhedraamaa ja perinteistä kasvutarinaa, minkä jälkeen hypätään helteen ja sekasorron valtaamiin taisteluihin. Painopiste on kuitenkin siinä traumassa, mikä kosketti veteraanien itsensä lisäksi myös kotijoukkoja; sopeutumisen vaikeus, katkeruus ja armoton sodan vastainen liikehdintä sekä eri näkemysten yhteentörmäys.
Syntynyt 4. heinäkuuta pohdiskelee syitä sille, miksi niin monet nuoret miehet päättivätkään tarttua haasteeseen ja uhrata henkensä maalleen – turhaan. Kovicin hahmo esitetään kirkasotsaisena sotaa, veteraaneja ja “maansa palvelemista” ihannoivana nuorukaisena, joka kokemustensa kautta kehittyy kaikkia näitä arvoja vastustavaksi mieheksi. Joka lopulta onnistuu voittamaan vihansa ja katkeruutensa oppien uuden puolen itsestään matkalla, joka kasvattaa häntä ihmisenä. Kovic pystyy kuin pystyykin lopulta aloittamaan uuden elämän rypisteltyään kokemustensa kautta edellisestä eroon.
Tavoilleen uskollisena Stone heittää ilmoille väkevääkin krittiikiä Yhdysvaltoja ja sen hallintoa kohtaan, tällä kertaa lähihistoriaa peilaten. Veteraanien osakseen saama kohtelu kotona on tuttua ensimmäisen Rambon johdolla useista elokuvista, mutta Stone paneutuu asiaan kattavimmin. Sekasortoinen viidakko vaihtuu veteraanisairaalaksi naamioidun helvetin kautta uudenlaiseksi ja hämmentäväksi arjeksi. Maailma omaa ydinperhettä ja kotinaapurustoa myöten muuttuu Kovicin muutaman vuoden mittaisella reissulla. Sotiminen on poistunut muodista, ja sotilaita halveksutaan sekä heidän arvojaan vastustetaan.
Stonen pitkän ja kattavan uran paras elokuva ja ohjaustyö, Cruisen vaikuttavin roolisuoritus.Willem Dafoe kykenee tarjoilemaan maailmalle aina yhtä inhottavan itsensä valkokankaan välityksellä.
