Ridley Scottin Robin Hood on jo ties mones Robin Hood filmatisointi, mutta tällä kertaa palataankin legendan alkulähteille. Ajalle ennen kuin Robin Longstride nimisestä kuningas Leijonamielen jousimiehestä tuli se suuri legenda.
Elokuva alkaa kun kuningas Richard Leijonamieli kuolee ristiretkellä, jonka jälkeen prinssi John perii kruunun. Kuninkaan joukoissa jousimiehenä taistellut Robin Longstride lähtee matkalle Nottinghamiin, jossa hän yrittää palauttaa kuningaskunnan takaisin loistoonsa ja korjata sen tekemät vääryydet.
Idea Robin Hoodin alkutaipaleista oli mielenkiintoinen ja elokuvan alkukin näyttää lupaavalta, mutta elokuvan keskivaiheilla tarinan juoni alkaa lössähtää ja elokuvan kannalta tärkeiden henkilöiden perässä ei meinaa enää pysyä. Tämän takia elokuvan kaksi ja puolituntinen pituus alkaa käydä junnaavan tylsäksi, mutta kyllä tästä jotain hyvääkin sanottavaa löytyy.
Ridley Scottin elokuvalle ei niin tyypillistä olekkaan elokuvan juoni vaan sen visuaalisuus minkä Robin Hood myös todistaa upealla kuvauksen jäljellä ja sen toimivilla taistelukohtauksilla, jotka eivät kaikki niin onnistuneita olekkaan ja Ridley Scottin mestariteoksen Gladiaattorin taistelukohtauksista ollaan kaukana. Petyin myöskin taistelukohtausten loppujen lopuksi pienestä määrästä.
Elokuvan näyttelijäkaartissa loistaa Russell Crown Robin Hoodina ja Cate Blanchett Marion Loxleynä. Molemmat hoitavat roolinsa moitteettomasti, vaikka monen mielestä Crown saattoikin olla vähän kummallinen valinta varkaiden kuninkaan rooliin. Jälleen kerran Mark Strong revittelee elokuvan pahiksena, mutta hieman vaisuksi hän tällä kertaa jää.
Robin Hood on kokonaisuudessaan ihan tyylikkään näköinen, mutta paikoittain todella tylsäksi käyvä kaksi ja puolituntinen juoneltaan epäonnistunut filmatisointi, josta ei se kolme tähteä vielä aivan lohkene.
