“Minut tapettiin juhannusviikolla. En tiedä miten.” Näillä sanoilla Rovaniemeläinen Marsipaani Räikkönen aloittaa tämän muutaman vuoden takaisen kotimaisen elokuvabuumin alkuvaiheen teoksen.
Rovaniemeläinen pikkurikollinen, Marsipaani Räikkönen, löytyy tapettuna Kemijoen rannasta. Poliisi ryhtyy tutkimaan tapausta murhana, vaikka kaikki viranomaiset tuntuvat olevan lähinnä helpottuneita Marsipaanin poismenon johdosta. Tutkimusten edetessä tapauksen vuoksi kuulustellaan mm. pappia, virolaista viinatrokaria, seurakunnan rahastonhoitajaa ja lähes entistä “iloista tyttöä”, jonka uran lopettamista vaikeuttaa paikkakuntalainen rikoskomissaario ja hänen videokameransa (mietippä sitä…).
Katsoin elokuvan lähinnä siksi, että olen itse alunperin kotoisin Rovaniemeltä, ja halusin nähdä missä päin kaupunkia elokuvaa on kuvattu. Elokuvassa näkyykin rovaniemeläiselle varsin tuttuja paikkoja Nivavaaran metsistä Ounasvaaran hyppyrimäkeen, ja monta paikkaa siitä välistä. Muuta hyvää sanottavaa minulla ei juuri elokuvasta olekaan. Näyttelijät, ilmeisen tarkoituksellisesti, ylinäyttelevät roolinsa ja kokonaisuus ärsyttää suuresti kun kaikki repliikit lausutaan huonosti imitoidulla rovaniemeläismurteella korostaen joka lausetta kun se olisi elokuvan tärkein. Ainoat hyvät roolisuoritukset tekevät Peter Frantzen, joka näyttelee hieman yksinkertaisen oloista nuorempaa konstaapelia, ja Esko Nikkari, joka esittää Marsipaanin sekopäistä apulaista. Elokuvan (vaikka komedia kuulemma onkin) ainoa todella hauska kohta on se, jossa Frantzenin esittämälle poliisihahmolle on hieman epäselvää onko auton sivuikkuna auki vai kiinni. En suosittele kuitenkaan sen vuoksi katsomaan koko elokuvaa. Yksi tykinreikä tulee tutuista maisemista ja noista kahdesta mainitsemastani roolisuorituksesta.
