Shakespeare on vanhin juttu. Tietysti Aristoteles on vielä vanhempi, mutta Shakespeare on vanhin. [movie=1996]Hamlet[/movie] on ukon tunnettu teos ja siinä on kaksi sivuhahmoa: Rosencrantz (Gary Oldman) ja Guildenstern (Tim Roth). Tom Stoppard kirjoitti näytelmän tämän duon eksistentialistisesta olemassaolosta ja sittemmin sovitti ja ohjasi sen elokuvaksi. Jo mainitun duon lisäksi soppaa värittää näyttelijä (Richard Dreyfuss) ja luonnollisesti keskusmateriaalin päähenkilö Hamlet (Iain Glen) ja muut Shakespearen persoonat.
Jotenkin on selvää että ne kaksi tyyppiä ovat yli- ali- tai sivuluonnollisten voimien keskellä, sillä kruuna paukkuu perätysten useita kymmeniä kertoja paitsi heiton ollessa merkityksellinen. He syystä tai toisesta ajautuvat yhä uudelleen ja uudelleen samoihin tiloihin sanomaan vaikeita, runollisia repliikkejä ja tämän törmäilyn aikana he samoin törmäilevät isoihin, merkittäviin oivalluksiin ja yhtä nopeasti törmäävät niistä eroon. Näiden törmäysten aikana Rosencrantz keksii mm. höyryenergian, painovoiman, lentämisen ja kulinaristisena löytönä kerroshampurilaisen. Toisaalta se saattaa olla Guildenstern, sillä duo on käytännössä symmetrinen. Se taas on sivuhahmon olemassaolon kirous, sillä heidän valtansa omaan elämäänsä on mitätön ja muistinsa lyhyt, aukkoja täynnä.
Gary Oldman ja Tim Roth, roistojen erikoismiehet napauttavat esiin hupikyntensä nimirooleissa ja tuovat niihin hämmentävää hienovaraisuutta. Tim Roth pysyttelee duon jokseenkin tarkkaavaisempana osapuolena ja Gary Oldman taas nautiskelee osuudestaan duon älykkäämpänä osapuolena. Nämä ovat tietysti pelkkiä arvioita, sillä paitsi Hamletin hahmot sekoittavat heidät toisiinsa myös he tekevät niin. Iain Glen tarinan keskipisteenä taas revittelee Hamletin ahdistusta enemmän kuin hieman ja toimii näyttävänä vastakohtana passiiviselle duolle. Ainoa jossain määrin todellisuuden kanssa tekemisissä on näyttelijä itse ja Richard Dreyfuss saa rooliin näyttävää selkeyttä.
Tom Stoppardin työ takapiruna on juuri sopiva ja hän luo hykerryttäviä hetkiä, mutta jotenkin juuri teatteriesitystä parodioiva, analysoiva ja kunnioittava elokuva ei oikein toimi. Käsikirjoituksessa on hienoja hetkiä, nimiroolit ovat loistavasti esitettyjä, mutta jotenkin kokonaisuus ei oikein pysy kasassa.
Älykäs lähtökohta, hienovaraista parodiaa ja erinomaiset nimiroolit, mutta ei oikein pysy kasassa. Lähtökohtia on kovasti, mutta ne eivät pääse elokuvaan asti.
