Joulu on kyllä hienoa aikaa, mutta monet elokuvatuottajat luottavat liikaa siihen hienouteen, että sen vuoksi joka vuosi päästetään markkinoille ainakin yksi epäonnistunut joulukomedia rahastusmielessä. Leffasta puhutaan ehkä ilmestymishetkenä, jos edes silloin. Pian pyhien jälkeen pläjäys unohdetaan, eikä se kuulu enää seuraavan joulun ohjelmistoon. On kuitenkin mukavia säännön vahvistavia poikkeuksia, joihin tämä Kuusi, pukki & kuokkavieras ei todellakaan kuulu. Filmi ei loista joulutähden tavoin laadusta, vaan lähinnä ällistyttää typeryydellään. Leffa yrittää yhdistää klassisia joulusadun elementtejä, koskettavia hetkiä, erittäin härskiä huumoria, farssimaista kerrontaa, vakavampaa draamaa sekä tietenkin joulun sanomaan sopivaa opetusta perhearvoista ja lähimmäisen rakkaudesta. Noista aineksista voisi periaatteessa saada hyvänkin filmin, mutta tällä kertaa koko höskää ohjannut pukinkelkka on poroineen päivineen ajanut pahasti läheiseen metsikköön. Tämän filmin nähtyään pukilta on varmaan mennyt glögit väärään kurkkuun ja lahjoja saaneiden listalta ovat hävinneet ainakin tämän elokuvan tekijät.
Elokuvan juonessa on pientä ainesta hyvään kokonaisuuteen, mutta se tarvitsisi hyvät näyttelijät tulkitsijoikseen sekä hyvän ohjaajan. Leffan kehnohko käsis pitää sisällään kyllä hyviä ideoita, mutta ohjauksessa tehty vitsien kertominen epäonnistuu yleensä vitsien rytmityksen vuoksi. Eli, hommassa on kyse joulua vihaavasta, tai oikeastaan pelkäävästä miljonääristä, jolle joulu tarkoittaa pelkästään hyvää mainoskikkaa yritykselle sekä vähän pidempää lomaa jossain etelässä. Tämä rikas heebo on Ben Affleckin ruumiillistama Drew Latham, jonka tyttöystävä kyllästyy joulun pakoilemiseen, joten hän lähtee lätkimään oman perheensä luokse jättäen Drew’n yksin. Drew huomaa itse olevan täysin hukassa, joten hän päättää lähteä katsomaan vanhaa lapsuudenkotiaan. Siellä asuukin Valcon perhe, jossa ei myöskään joulumieli hirveästi paista. Drew ei siitä välitä, vaan hän haluaisi löytää joulun hengen palkkaamalla Valcon perheen itselleen. Kun hinnasta sovitaan, niin hän pääsee Valcon perheeseen vanhimmaksi pojaksi. Perhe koostuu avioliiton katkeroittamasta isästä (James Gandolfini), väsyneestä äidistä (Catherine O’Hara), jouluksi kotiin tulleesta jo aikuisesta tyttärestä (Christina Apllegate) ja hormonien valloittamasta teinipojasta (Josh Zuckerman). Alkuun Drew’n yli-innokas sähläys ja joulupuuhailu ottaa perhettä päähän, varsinkin kun perhe on hajoamaisillaan käsiin Drew’n sitä huomaamatta. Kuitenkin tällainen perhettä yhdistävä joulutempaus kasvattaa heitä ihmisinä, auttaa Drew’n löytämään uuden rakkauden ja katsojan pyyhkimään korviaan ylitsepursuavasta siirappisuudesta.
Joku ilkeämpi voisi suoraan sanoa, että hyhhyh, sillä sen verran amerikkalainen ällönlälly joulufiilistely on kyseessä. Se voitaisiin tietysti esittää paljon tyylikkääminkin, mutta irralliselta tuntuva härski huumori on esitetty varsin ontuvalla tavalla, joten vanha kunnon amerikkalainen joulu kirkkaine valoineen ja konservatiivisine perhearvoineen kukoistavat. Ohjaaja Mike Mitchell onnistui hyvin ohjatessaan Rob Schneider -komedian Deuce Bigalow – kymmenen dollarin gigalo, mutta tällä kertaa lämminhenkistä pöhköilyä ei ole tarpeeksi yrityksestä huolimatta. Kokonaisuus näyttää liian nopeasti kasaan hutaistulta joulutortulta, joka hajoaa helposti käsiin. Käsis sisältää sen verran epäuskottavaa juonenkuljetusta, että välillä tuntuu ihan hölmöltä. Niin kuin jo mainitsin, tekijöillä on ollut mielessään pelkästään rahastaminen joulun avulla, sillä jouluhuuma on varmasti huumannut kriittisemmänkin katsojan. No, he ovat väärässä.
Näyttelijät ansaitsevat tällä kertaa oman kappaleensa, sillä heidän innokkuudellaan on tällaisessa tilannekomediassa varsin suuri merkitys. Käsiksen parhaimmat oivallukset onnistuu pahiten pilaamaan tavallista ärsyttävämpi Ben Affleck, jonka ylinäytteleminen todella pistää vihaksi. Sopranosista tuttu James Gandolfini on oikeasti hyvä näyttelijä, mutta tällä kertaa hän näyttää aika kyllästyneeltä roolinsa. Äitiroolissa jälleen nähtävä Catherine O’Hara ei pääse hauskuttamaan samalla tavalla kuin kuuluisammassa jouluelokuvassaan eli ensimmäisessä Yksin kotona -leffassa, mutta kyllä hänellä ihan kivasti taitoja riittää pieneen naurattamiseen. Valcon perheen kuopuksena nähtävä Josh Zuckerman on vielä pelkkä aloittelija, joka ei pahemmin pääse loistamaan. Pulmusista tuttu Christina Applegate on kuitenkin asiansa osaava komedienne, joka pystyy omalta osaltaan pelastamaan leffaa. Mutta esimerkiksi jos vaikka pistetään yksi loistava näyttelijä ja viisi huonoa tekemään improvisaatioteatteria, niin tuskinpa siitä hyvää jälkeä tulee.
Muutama ihan onnistunut juttukin on mukana, joten joku voisi pitääkin tätä ihan hauskana jouluviihteenä. Kuitenkin suosittelen valitsemaan jonkun muun joulunajan ohjelmistoon. Oikea sekasoppa, johon on tungettu kaikki kliseet. Tästä huolimatta hyvää joulua kaikille!
