John Rambo (Sylvester Stallone) on vankilassa. Hänen ystävänsä ja esimiehensä eversti Trautman (Richard Crenna) järjestää hänelle tehtävän missä pärjättyään hän mahdollisesti saa armahduksen. Operaation komentaja on Murdock (Charles Napier) ja Rambon pitää hypätä Vietnamiin, ottaa yhteys paikalliseen agenttiin, Co Baohon (Julia Nickson) ja ottaa valokuvia leiristä mikä salassa pidetyn tiedustelun mukaan on tyhjä. Hyppy menee heikosti ja leiristä ilmenee että siellä on yhä amerikkalaisia sotavankeja. Yritys vapauttaa vangit onnistuu, joskin Murdock vetää töpselin tehtävästä jättäen Rambon pulaan. Suorana seurauksena neuvostoliittolainen everstiluutnantti Podovski (Steven Berkoff) kuulustee Ramboa käyttäen apunaan kolossimaista kersantti Vushinia (Vojo Goric), joskin Co Bao pelastaa Rambon ja sen seurauksena on pitkä ja verinen takaa-ajo jonka loppuseurauksena Rambo pelastaa sotavangit, tuottaa suuren määrän tuhoa ja pääsee vielä pakoonkin, joskin Co Bao menehtyy rytinässä.
Siinä missä Rambon debyytti oli vakava draama pienellä annoksella toimintaa on sen seuraaja puhdasta toimintaa juuri ja juuri huomattavalla määrällä draamamaustetta. Rambo tekee selvää isosta määrästä vietnamilaisia ja venäläisiä pyssymiehiä vaihtelevalla määrällä aseistusta ja meno on hurjaa. Räjähdyksiä, kärhämöintiä ja meininkiä piisaa. Syltty hoitaa nimiroolin taidokkuudella ja Richard Crennan kivinaama on myös hyvä, joskin rooli Trautmanina jää harmillisen lyhyeksi. Steven Berkoff häijynä neukkueverstiluutnanttina on pahaenteinen ja Vojo Goric tämän karhumaisena kersanttikätyri Vushinina on myös karski. Naiskauneutta tuova Julia Nickson on varsin osaava roolissaan joka päättyy verisesti ja moiseen temppuun vastaa Rambo luonnollisen väkivaltaisesti.
Kokonaisuus on surkean reaganilainen ja revansistinen sapelinkalistelu Vietnamia kohtaan, mutta Syltty, tiivis toiminta ja kiertelemätön viihdearvo takaa meiningin. Kokonaisuus on hauska ja pitää ottaa kevyellä asenteella ja veripärskeitä ja räjähdyksiä ei onneksi ole ujosteltu käyttää.
