Oma historiantuntemukseni ei valitettavasti ole paras mahdollinen koskien Israelin itsenäisen valtion syntyä, mutta tuota aihetta elokuva Exodus käsittelee. Elokuvan katsottuaan huomaa että eipä ole asiat pahemmin sillä perällä muuttuneet noin 60-vuotisen Israelin valtion olemassaolon aikana.
Toisen maailmansodan jälkeen juutalaiset ympäri maailman suunnistavat laivoilla ja muilla keinoin kohti brittien hallitsemaa Palestiinaa. Britit haluavat kuitenkin estää juutalaisten pääsyn omaan maahansa ja juutalaisia kuljetetaan Kyproksella sijaitseviin vankileireihin. Vapaan ja itsenäisen Israelin puolesta taisteleva Ari Ben Canaan (Newman) onnistuu kuitenkin vapauttamaan laivalastillisen juutalaisia brittien vankileiriltä ja suunnitelmissa on laivamatka kohti luvattua maata.
Britit saavat kuitenkin vihiä yrityksestä ja yrittävät estää rahtilaiva Exoduksen pääsyn satamaa kauemmaksi, mutta asialleen omistautuneita on vaikea estää. Varsinkin kun matkustajat ovat tarvittaessa valmiita kuolemaan oman kotimaansa ja uskontonsa puolesta.
En osaa varmuudella ottaa kantaa elokuvan tapahtumien todenperäisyyteen, mutta taustalla taitaa kuitenkin olla todelliset tapahtumat. Newman on roolissaan melko neutraali, mitään suuria tunteenpurkauksia mies ei esitä. Elokuvan vahvuus ei olekaan näyttelijöissä tai yksittäisissä tapahtumissa, vaan kokonaisuudessa jota elokuva käsittelee. Kaksi eri kansaa yrittää opetella elämään rinnakkain sovussa, mutta kuten uutisissa saamme joka päivä nähdä, tuossa ei ole vielä tähän päivään mennessä onnistuttu.
Jotain tunteisiin vetoavaa ja kiinnostavaa tässä elokuvassa on, mutta en millään osaa sanoa tarkemmin mikä se on. Kokonaisuus vaan toimii ja herättää ajatuksia tavalla, joka pitää katsojan hereillä ja virkeänä huolimatta reilun kolmen tunnin kestosta.
