Arktinen talvi 1982 USAn biologisen tukikohdan yllä lentää Norjalaisten helikopteri, jotka yrittävät epätoivoisesti saada juoksevaa siperian huskya hengiltä. Pian Norjalaiset ottavat yhteen tukikohdan miehistön kanssa ja kuolevat. Miehistöllä ei ole aavistustakaan miksi norjalaiset ammuskelivat koiraa, mutta pian selviääkin, että koira on tuonut mukanaan ulkoavaruudesta olion joka imitoi eliöitä ja näin imeytyy heihin huomaamattomasti.
’’I was wondering when El Capitan was gonna get a chance to use his popgun’’
Kun tama olio alkaa imitoitua ihmisiin, alkaa kamppailu olion ja miehistön välillä, kamppailu on tuskaisaa, kun kuka tahansa on voi olla tämän olion vallassa. Miehistön valta joudutaan vaihtamaan ja vastuun ottaa vähiten olioksi epäilty helikopterilentäjä McGready (Kurt Russell). Miehistön biologitutkija Blair (A. Wilford Brimley) uskoo olion päätavoitteeksi imitoitua koko maan väestön kanssa ja näin ollen tuhoaa kommunikointilaitteet ja rikkoo helikopterin.
’’I know im human. And if you were all these things, then you’d just attack me right now. So some of you are still human.’’
Nämä tekijät ja itse olio aiheuttavat suurta närää miehistön kesken, kukaan ei luota enää kehenkään ja yhteistyötä ei saada aikaiseksi. Kamppailu miehistön ja olion välillä on todella tiukka ja panokset kasvavat hengissäselviytymisestä, koko ihmiskunnan olemassaoloon, jonka vastuu on tämän tutkimuslaitoksen miehistön harteilla.
’’We’re not gettin’ outta here alive…but neither does that thing’’
Parasta The Thingissä ei ole pelkästään sen loistava käsikirjoitus, vaan tunnelma. John Carpenter on laittanut yhteen kaikki kauhun elementtinsä ja aikaan on saatu uskomaton tunnelma. Elementit tunnelman aikaansaamiseksi on maestro Morriconen säveltämä ja pirun hyvin kohtauksiin yhdistetty hermoja raastava musiikki, Carpenterin vankka mutta liikkuva kamera, kuten myös kamerakulmat jotka luovat hyvin ahtaan ja näin pelottavan tunnelman. Ja kun nämä elementit yhdistetään vaivalla ideoituihin ja toteutettuihin gore-efekteihin, jotka ovat ehkä parhaita mitä vieläkään on tehty, voidaan todellakin puhua hyvin rikkaasta yhtälöstä.
The Thingin kuvauksissa käytettiin huomattavasti enemmän aikaa ja se näkyy, kun Carpenter on jättänyt monia asioita katsojalle paljastamatta. Vaikka ensimmäisen katselukerran jälkeen hahmottuu, kuka on saanut imitoinnin oliolta, milloin ja missä ja miten tämä on saanut tartunnan jää auki. Myös yksi miehistön jäsenen kuolema ja loppukohtaus jätetään katsojalle ihan kuin palapelin ratkaistavaksi. Se on hyvin kiehtovaa ja älykästä elokuvantekoa ja ei ole yllätys, että 30 vuoden päästäkin The Thing jaksaa kiehtoa elokuvan kuluttajia.
Kuten sanoin The Thingissä on hyvä käsikirjoitus ja hahmoihin on saatu paljon eloa, eikä ne jää tyhjiksi. Ja ei ole roolisuorituksistakaan valittamista, päinvastoin, kyseessä on vankkaa näyttelemistä hyvältä näyttelijäkaartilta. The Thingin roolisuoritukset on saatu hyvin aidoiksi ja siihen on varmasti osasyy, että kaikkea ei kerrottu näyttelijöille. Carpenter käytti suunnilleen samaa strategiaa kuin Ridley Scott alienissa esim. kohtaus missä tämän olion turmelema sulanut norjalainen otetaan esille leikkauspöytään ensimmäisen kerran, näky oli niin vastenmielinen ja yllättävä, että näyttelijöiden tuore reaktio saatiin kameralle hyvin aidosti.
Carpenter on laittanut kaiken likoon mitä osaa ja tällaiseen suoritukseen ei kauhunsaralla moni yllä. Ennenkaikkea kokonaisuutena the Thing on juuri sitä kauhuelokuvalla tarkoitetaan, se pitää jännityksen, tunnelman ja veren liikkellä karuun loppuun asti ja luo näin aitoa pelkoa, eikä vain säikähdyksiä.
