Kokonaisuutena elokuva haparoi pahemman kerran.

19.1.2010 10:44

Coffin Joe on ilmiö, jota José Mojica Marins on hyödyntänyt monissa muissa tuotannoissaan. Strange World of Coffin Joe ei varsinaisesti liity mitenkään muihin elokuvasarjan tarinoihin. Se on hyvin itsenäinen kuvaus, joka sisältää kolme lyhytelokuvaa tai paremmin sanottuna kolme erillistä tarinaa. Ensimmäisessä tarinassa rosvojoukko murtautuu vanhan nukentekijän kotiin. He ovat kuulleet, että hän on rikas, ja pitää säästöjään kotonaan. Samalla he raiskaavat miehen neljä tytärtä, ja saavat lopulta selville, miksi nukeilla on niin aidonnäköiset silmät. Toisen tarinan keskiössä on hidasälyinen ilmapallokauppias, joka rakastuu kauniiseen naiseen. Nainen kuolee, mutta ilmapallokauppias ei anna sen tulla heidän väliinsä. Viimeinen tarina muistuttaa eniten muita Coffin Joe –elokuvia. Siinä professori kutsuu journalistin ja tämä vaimon vieraikseen. Todistaakseen, että vaistot ovat järkeä voimakkaampia.

Kaikki kolme tarinaa eroavat toisistaan hyvin voimakkaasti. The Dollmakerissa on paljon paljasta pintaa, joka ei kaiketi ole kovinkaan yleistä Marinsin elokuvissa. Ainakaan naisten rintoja ei aiemmin ole näytetty näin häpeilemättömästi. Ohjaajalla on aina ollut silmää naiskauneudella, mutta heidät on kuvatta aina yöpaidoissaan sensuellisti. Nyt Marisn nostaa tarinan kiinnostusta alastomuudella ja tekee siitä samalla paljon sleazeman. Tarina on suhteellisen lyhyt, eikä loppuratkaisukaan ole järin yllättävä. Elikkä The Dollmakerista jää hyvinkin vaisu tunne.

Toinen tarina, Obsession, eroaa eniten muista, koska se oikeastaan aika koskettava. Marins on halunnut luoda mykkäelokuvamaisen fiiliksen, jossa hän onnistuukin todella hyvin. Tarinasta uhkuu hyvin suuri tunnelataus. Kokonaisuutena se kuitenkaan yhtään sovi muun elokuvan ilmapiiriin, ja rikkoo voimakkaasti kaavaa. Se ei välttämättä olisi niinkään huono asia, mutta tässä elokuvassa sen voimakas tunnelma jää muiden tarinoiden epätasaisuuden varjoon. Jos ei anna muiden tarinoiden haparoinnin haitata, niin Obsession on ehdottomasti parasta mitä elokuva tarjoaa. Sen toteutus on kertakaikkisen hieno, jota tukee erittäin onnistunut musiikki.

Kolmas tarina, Theory, ei onnistu yrityksessään. Se muistuttaa eniten Coffin Joesta, mutta hän ei kuitenkaan tarinassa esiinny. Koko idea on lähestulkoon samanlainen kuin Joe ajatusmaailma, ja siksi katsoja jääkin ihmettelemään, että miksi hänet on korvattu toisella vähäpätöisemmällä hahmolla. Tämä valinta syö valtavasti tarinan potentiaalia, vaikka se onkin kuvatta suhteellisen mahtipontisesti. Se ei silti riitä, kun jää kaipaamaan Coffin Joen suurta egoa. Marins on selkeästi yrittänyt irrottautua leimastaan, mutta onnistuu siinä huonosti, koska käyttää kuitenkin Joen nimeä elokuvan nimessä.

Ainoa yhdistävä tekijä Coffin Joe -elokuviin on alussa, jossa Joe latelee elämän viisaudet mahtipontiseen tyyliinsä. Tarinoissa häntä ei nähdä, joka jättääkin alkukohtauksen suhteellisen merkityksettömäksi. Samalla voi miettiä, että miksi elokuvan nimi on Strange World of Coffin Joe. Yksinkertaisesti parempi nimi olisi ollut Strange World of José Mojica Marins. Tällä nimellä ei vielä tuossa vaiheessa ollut elokuvaa, mutta myöhemmin Marinsin elämästä tehtiin dokumetti, joka kulkee nimellä The Strange World of José Mojica Marins. Tietysti on ymmärrettävää, että hän halusi käyttää elokuvan nimessä Coffin Joeta, sillä Joe on hänen tunnetuin ja ehdottomasti paras hahmonsa. Siitä huolimatta siitä jäi jotenkin kusetettu olo.

Kokonaisuutena elokuva haparoi pahemman kerran. Lyhytelokuvaidea on varastettu suoraan Mario Bavan Black Sabbathista, jossa tarinat toimivat paljon paremmin kokonaisuuden kannalta. Marins vierittää ruudulle kolme kovin irtonaista tarinaa, joista Obsession onnistuu parhaiten. Se ei kuitenkaan pelasta heikkoa kokonaisuutta, mutta sen vuoksi voi antaa hyvin paljon anteeksi. Onneksi lyhytelokuvat ovat sen verta irrallisia, että jokaisella on omat alkutekstit. Tämä helpottaa jatkossa, kun haluaa katsoa parhaan tarinan uudestaan. Samalla kaksi muuta voi suosiolla jättää katsomatta. Pitkänä elokuvana Strange World of Coffin Joe vain on aivan liian puuduttavaa katsottavaa.

Arvosteltu: 19.01.2010

Lisää luettavaa