Muusikon uraltaan hiljalleen elokuva ohjaajaksi siirtyneen Rob Zombien kaksi ohjaustyötä House of 1000 Corpses ja The Devil’s Rejects kertoivat hyvin brutaalista “Fireflyn” suvusta, jonka pääasiallinen harrastus oli ihmisten tappaminen. Rob Zombie tehtaili myös yhden vale-trailerin Werewolf Women of the S.S. Grindhouse tuplanäytösten välille. Miehen seuraava idea oli John Carpenterin kauhu-klassikon Halloweenin re-make itsensä Michael Myersin näkökulmasta ja Zombie kävi muutamia keskusteluja Carpenterin kanssa miten hänen tulisi Halloweeniä lähestyä. Onneksi ei ainakaan Michael Bayn Platinum-Dunes ehtinyt tulla pilaamaan Halloweeniä, jonkun amatöörin toimesta, vaan Rob Zombie sai lopulta vihreää valoa projektilleen.
Vuonna 1963 Haddenfieldissä asuva 10-vuotias Michael Myers (Faerch) elää synkeässä ja tunkkaisessa ilmapiirissä narkkari isäpuolensa Ronnien (Forsythe), strippari äitinsä Deporahin (Moon) ja siskonsa Judithin (Hall) kanssa ja kuuntelee päivät pitkät Ronnien haukkumista. Eikä Koulussakaan kehumista ole kaikki tuntuvat haukkuvan Michaelia tämän äidin työstä. Sittempä erään koulupäivän jälkeen Michael hakkaa ensin yhden häntä kiusanneen pojan hengiltä ja lopulta surmaa Ronnien, sisarensa ja tämän poikaystävän, mutta äiti ja pieni Laurie vauva jäävät eloon. Michael passitetaan mielisairaalaan Dr.Loomisin (McDowell) luokse hoitoon 15-vuodeksi, jonka aikana pojasta kasvaa täysiverinen psykopaatti (Mane). Kohtalokkaan virheen jälkeen Michael karkaa ruumisvana mukanaan takaisin kotikyläänsä etsimään nuorempaa sisartaan Laurieta (Compton) perässään Dr.Loomis, joka aavistaa Michaelin aikeet.
Rob Zombien Halloween erotuu hyvinkin paljon John Carpenterin versiosta mikä on tietenkin plussaa. Zombie maltaa kertoa nuoren Michaelin sekoamisen rauhallisesti läheltä ja todella kylmästi, kun puolestaan John Carpenter kertoi saman melkein muutamassa minuutissa. Asuin paikka on muutettu jonkinlaiseksi junttilaksi, joita Rob Zombie on ennenkin kuvannut elokuvissaan. Alun kotikuvaus ja sitä seuraava mielisairaala osuus ovatkin elokuvan kylmintä antia, joka hieman hukataan viimeisessä osuudessa Michaelin kotiinpaluussa, jossa homma hieman muuttuu tavalliseksi slasheriksi. Rob Zombie kuvaa Michaelin tekemät murhat läheltä ja satuttavasti, varsinkin ensimmäisen uhrin pahoinpitelyn ruhjeet tuntuivat teatterin penkille saakka ja elokuvan viimeiset pimeässä kuvatut kohtaukset jättävät viileän tunteen lopputeksteihin.
Rob Zombien tekemän käsikirjoituksen voisi pistää kolmeen osaan. Michaelin sekoaminen, mielisairaala-osuus ja lopun kotikylällä rähinöinti tutun musiikin soidessa taustalla. Tästäkin hommasta Rob Zombie selviää kohtuullisesti, kun alkaa miettiä, että on aika rohkea veto tehdä Halloweenin kaltainen klassikko uudestaan, mutta kerrankin voi todella sanoa, että joku on tehnyt jostain elokuvasta oman näköisensä, eikä vain tehnyt vanhaa uudestaan verrattuna esim:tyyliin Psycho 1998 ja monta muuta itseään toistavaa re-makea. Sadismia ja paljasta pintaa Zombie on puolestaan versioonsa lisännyt potenssin verran enemmän alkuperäiseen versioon nähden.
Malcolm McDowell tekee pitkästä aikaa hyvän roolin ystävällisenä ja rauhallisena Loomisina, joka sopi hyvin alkujaan Donald Pleasencen tähdittämän roolin saappaisiin. Pätkän todellinen yllättäjä on nuorta Michaelia esittänyt Daeg Faerch, joka oli sopivasti sisäänpäin kääntynyt nuori poika. Tyler Mane oli sopiva valinta aikuisen Michaelin rooliin, joka tekee hahmosta toimivan psykopaatin. Scout Taylor-Compton jää valovuoden päähän Jamie Lee Curtisista, koska tällä kerralla Lauriesta on tehty vain tavallinen teini. William Forsythe Michaelin julmana isäpuolena ja yleensä pahiksina häärivät Danny Trejo ja Brad Dourif tekevät hyvät sivuosat tällä kerralla hieman sympaatisimmissa rooleissa.
Kokonaisuutena Halloweenin re-make on uusintaversiota sieltä paremmalta puolelta. Mielipiteitä rajusti jakava sadistisen julma kertomus nuoren Michael Myersin vaiheista miksi hänestä tuli yksi elokuva historian tunnetuimmista psykopaateista. Rob Zombien näkemys Michaelista pesee mennen tullen monet sen jatko-osista, mutta John Carpenterin alkuperäinen elokuva on aina se ehdoton klassikko.
nimimerkki: andy
