Anna Karenina on onnistunut filmatisointi Leo Tolstoin kirjasta. Anna Kareninaa aiemminkin esittänyt Greta Garbo on juuri täydellinen rooliin ja tämä olikin yksi niistä viimeisistä.
Vronski (Fredric March) on komea nuori sotilas, joka tapaa juuri kaupunkiin saapuvan Anna Kareninan (Greta Garbon) juna-asemalla ja se on rakkautta ensisilmäyksellä. He tutustuvat myöhemmin järjestettävissä tanssiaisissa, mutta Anna on naimisissa ja hän palaa kotiin, jossa häntä odottaa kylmä aviomies Karenin (Basil Rathbone) ja “mamman poika” Sergei (Freddie Bartholonew). Kumminkaan Anna ei voi unohtaa Vronskia ja pian huomaa, ettei voi vastustaa tunteitaan. Mutta Karenin ei suostu eroon, se ei ole vaihtoehto. Anna karkaa Vronskin matkaan ja Karenin kertoo Sergeille tämän kuolleen eikä anna Annan tavata poikaansa. Elämä Vronskyn kanssa ei ole helppoa, sillä juorut liikkuvat eikä heidän avioton elämänsä ole hyväksyttävää. Voiko kukaan selviytyä voittajana?
Anna Karenina on ehdottomasti klassikon paikan ansainnut ja siinä onkin kaikki kohdallaan. Greta Garbo sopii päärooliin kuin nyrkki silmään ja pitäisihän hänen se tunteakin kerran on jo aiemmin samassa roolissa ollut. Garbon ääni antaa uutta tuntua elokuvaan ja äidillisyys tuo Garboon pehmeyttä. Fredric Marchia olen aina pitänyt loistavana näyttelijänä ja tämä ei todista toisin. Basil Rathbone vetää roiston roolin tottuneesti ja mieshän on jäänyt pahasti roolityypin vangiksi, mutta kyllä hänet muistetaan myös Sherlock Holmesina. Hän on erinomainen molemmissa rooleissa, roistona ja Holmesina. Mukana on myös aikansa lapsitähti Freddie Bartholonew, joka on sympaattinen nuori mies, mutta ei yhtä lämminhenkinen kuin Pikku lordissa. Anna Karenina on hieno klassikko melodraama, jossa riipaisevaa romantiikkaa. Ohjaus toimii ja käsikirjoitus on hyvin tehty. SPOILERIVAARA: Lopussa saa oikeasti jännittää hyppääkö Anna vai eikö hyppää? SPOILERIVAARA OHI. Kokonaisuutena Anna Karenina on ihan katsomisen arvoinen klassikkoelokuva.
nimimerkki: LeffaPopcorn
