Kun Pasila alkoi vuonna 2007, kovin moni ei välttämättä osannut arvata, millainen hitti siitä vuosien aikana kasvaisi. Itse aloin seurata sarjaa vasta vuonna 2011 kolmannen kauden alkaessa, joten en miellä itseäni pitkän linjan faniksi. Jokainen jakso on kuitenkin nähty, ja sarjasta on muodostunut minun silmissäni todellinen helmi kotimaisten sarjojen joukossa.
Kun kuulin kuudennen kauden olevan tulossa, en ollut varauksettoman tyytyväinen: viidennellä kaudella Repomies oli muuttunut jo liian ärsyttäväksi ja dialogien vetreys oli paikoin hukassa. Onkin ilo huomata, että kuudennella kaudella nämä ongelmat ovat kadonneet lähes kokonaan ja suurin osa sisällöstä on täyttä timanttia. Kauden jaksoista Juhani Kontiovaaran alamäestä kertova Perikato pamahti suosikkieni joukkoon, kuten myös Repomiehen menneisyyden haamuja valottava Repomiehen suometus, juntti-Suomea piikittelevä Virginia heartbreaker sekä Routalemmen kriisikuvaus R’outalempi. Myös sarjan päättävä Vimonen toimii erittäin hyvin.
Toki mukana on myös vähemmän loistavia jaksoja, mutta kaikkien onnistujien rinnalla ne antaa mielellään anteeksi. Juoniltaan hapuilevat Naapuri ja Frankenstein eivät montaa katselukertaa ansaitse.
Kokonaisuutena kuuden kausi on onnistunut päätös loistavalle sarjalle. Tulevaa Spin-offia en laske samaan jatkumoon, vaikka se laatusarjaksi osoittautuisikin.
