At Midnight I’ll Take Your Soulilla José Mojica Marins todisti olevansa pätevä ohjaaja, vaikka elokuva olikin halpa ja näytti paikoitellen olevan aikaansa jäljessä. Se jätti silti hyvin häiriintyneen tunnelman mieleen, hyvällä tavalla. Elokuvalla ei ollut kovinkaan paljon kestoa, ja ehkä siksi se tuntuikin kompromissilta, eikä täysin vakuuttanut. Muutaman vuoden jälkeen Marins päätti palata Coffin Joe -hahmonsa pariin uudella elokuvalla, This Night I Will Possess Your Corpse.
Elokuva alkaa siitä mihin edellinen jäi. Coffin Joe ei kuollutkaan. Hänen ruumiinsa löydetään melkein kuolleena. Silmä pursuaa päästä, eikä näky muutenkaan ole komea. Joe toimitetaan sairaalaan, jossa hänelle tehdään plastiikkakirurgisia toimenpiteitä. Hän toipuu onnettomuudestaan ja päättää muuttaa paikalliseen kylään asumaan. Kylässä hän saa heti paholaisen maineen. Pelkkä ulkonäkö pelottaa asukkaita. Eikä suotta, Coffin Joen kynnet ovat edelleen pitkät ja ego suurempi kuin aiemmin. Hän on nimittäin uhmannut kuolemaa, ei edes itse Perkeleellä ollut valtaa riistää hänen henkeään. Joe ei terrorisoi kylässä, ainakaan omasta mielestään. Hän jatkaa täydellisen naisen etsimistä, jotta voisi saada täydellisen jälkeläisen. Tässä hän käyttää hitusen kyseenalaisia keinoja, jotka herättävät kyläläisten vihan.
Marins jatkaa tarinaansa hienosti, vaikka ensimmäinen osa omalla tavallaan sulki jatko-osan mahdollisuuden pois. Alkutekstijakso on kaikessa sekavuudessaan hieno katsottavaa, ja antaa elokuvalle häiriintyneen tunnelman. Tästä käy myös hyvin ilmi miten iso ego Marinsilla on siviilissäkin, sillä ohjaajan nimi julistetaan todella mahtipontisesti alkutekstien päätteeksi. Ettei elokuva olisi pelkästään Coffin Joen egotrippi, on mukaan laitettu paljon yhteiskunnallista sanomaa. Lapsien tärkeys Marinsille korostuu entistä enemmän. Tottahan se on, kun Joe tokaisee, että lapset ovat viattomia. Heissä on myös tulevaisuus. Kovin pitkälle Joe ei kuitenkaan asiaa ole miettinyt, sillä tulevaisuudessahan nämä lapset ovat sitten aikuisia. Hän nimittäin vihaan aikuisia ja pitää jokaista heistä pahana, todennäköisesti laskee itsensä mukaan sillä varauksella, että on itse kuitenkin parasta mitä maailmassa on.
Kritiikkiä tulee uskontojakin kohtaan. Varsinkin katollinen kirkko saa kuulla kunniansa, Joen avatessa suunsa. Tästä voi kuitenkin päätellä, että jokainen usko on turha ja ihmisen keksimä. Itsekään en usko mihinkään tuonpuoleiseen, en taivaaseen tai helvettiin. Joe tosin tuntuu uskovan helvettiin, tai ainakin näkee sykähdyttävän painajaisen siitä. Kohtaus on ainoa, jossa on värit. Ehkä juuri siksi se on yksi parhaita Helvettejä, mitä elokuvissa on ollut. Seinistä roikkuu ties mitä, päitä, jalkoja sekä käsiä. Samalla paholaisen kätyri käy tökkimässä näitä kadotukseen joutuneita hiilihangolla heidän huutaessa tuskaisesti. Koko kohtaus on niin painostavasti toteutettu, että se nostaa elokuvan toimivuutta huomattavasti, ehdottomasti elokuvan mieleenpainuvin kohtaus, jonka kontrasti näkyy hyvin muun elokuvan ollessa mustavalkoista.
Toinen mieleenpainuva kohtaus on elokuvan alussa, jossa Joe ottaa selville kuka naisista on vahvin, ja samalla ehdokas hänen lapsensa äidiksi. Kohtauksessa hän laittaa monta naista nukkumaan yhteiseen huoneeseen, johon hän sitten myöhemmin vapauttaa hämähäkkejä. Koko kohtaus on huvittava. Naisten eleet ja ilmeet saavat hymyn suupielille. En tiedä oliko tämä tarkoitus, mutta jos oli, niin ainakin tekijöillä on ollut jonkin verran huumorintajua. Toinen vaihtoehto on, ettei tekijöillä ole ollut huumorintajua, jolloin heitä kohtaan nousee myötähäpeäntunne.
Kokonaisuutena This Night I Will Possess Your Corpse on edeltäjäänsä parempi elokuva. Coffin Joen ego on kasvanut entisestään, joka toimii aivan loistavalla tavalla edukseen. Elokuva säilyttää kantaaottavat teemansa aina loppuun asti, vaikka välillä Joe alkaakin elämään suhteellisen normaalia elämää. Merkittävämpänä muutoksena on huomattavissa, ettei Joe egostaan huolimatta ole enää niin äkkipikainen. Vääräkäytös johtaa edelleen turpakäräjille, mutta kovinkaan moni ei saa kokea karmaisevaa kuolemaa. Joe vain näpäyttää, ikään kuin antaa opetuksen jokaiselle joka seisoo hänen tiellään. Coffin Joen toista tulemista voi hyvin suositella ensimmäisestä osasta pitäneillä. Miksei myös yleisesti kantaaottavista elokuvista pitäville. Se toimii myös aivan mainiosti kauhuelokuvia fanittaville.
