Mad Max 3 – ukkosmyrskyn huono maine ei ole mielestäni millään tavalla ihmeellinen asia kun elokuvan on itse nähnyt. Ne asiat, jotka toimivat loistavasti edellisessä osassa, ovat tässä surkeimmillaan. Toimintakohtaukset näyttävät pelkältä toistolta ja ovat paljon rumemmin toteutettuja sekä leikattuja, ja tuntuu kuin nekin olisivat mukana itsetarkoituksellisesti vauhdittamassa elokuvan kulkua, eivätkä mitenkään tärkeitä juonen kannalta. Toimintaosuuksista puuttuu siis edellisen osan mielikuvitus ja tyylitaju, eikä niiden seuraaminen tunnu edes viihdyttävältä, vaan ne ovat yhtä tympäyttäviä kuin itse yksitoikkoisen väsyttävä juonikin.
Max eksyy erääseen kaupunkiin perimään velkoja Jedediahilta (Bruce Spence). Paikkaa johtava Aunty Entity (Tina Turner) kuitenkin ryhtyy heti määräilemään, mitä Maxille tehdään. Max karkoitetaan ja hän löytää itsensä paikasta, jossa häntä pidetään arvossa arvaamattomassa.
Näyttelijät ovat kaikilta osin pohjasakkaa, etenkin Tina Turner, jonka läsnäolo voidaan selittää likipitäen ainoastaan hänen muun uransa kautta, ja jonka ärsyttävä olemus sai itseni toivomaan, että tuo inhokki tapettaisiin tässä elokuvassa. Enkä nyt yhtään liioittele, vaan oikeasti halusin, että tuo naishahmo kuolee tai muuten jollakin tavalla katoaa filmistä. Mel Gibson, sittemmin Hollywoodissa mainetta suuntaan jos toiseenkin niittänyt filmitähti, tuntuu tässä Mad Max -sarjan kolmannessa osassa nautittavan sankarihahmon sijaan kauttaaltaan väsähtäneeltä kaverilta, joka on rahalla houkuteltu mukaan tekemään tällainen “vielä kerran” -elokuva. Kulahtanut päähenkilö tylsistyttää menoa entisestään, ja kun alla on kaiken lisäksi vielä onnettoman ala-arvoisesti kirjoitettu tarina, niin on vauhtia vaikea saada mukaan.
Käsikirjoitus on surkea, vaikka se nojaa yksinkertaisuudessaan helppoon perusjuoneen, onnistuu se tekemään kokonaisuudesta kuivan. Elokuvasta puuttuu sellainen mielenkiinto tai kasvava jännityksen tunne, joka sitten huipentuisi massiiviiseen action-kohtaukseen täyttäen katsojien odotukset. Sen sijaan siinä on joko tylsää sananvaihtoa, vanhan toistoa, tai actionia, joka ei mielikuvituksen puutteen ja muun kokonaisuuden surkeuden vuoksi tunnu miltään. Alussa nähtävä gladiator-taistelu on elokuvan paras osuus, koska siinä on sentään jotakin uutta ja se on ainoa kohtaus, johon on onnistuttu sisäistämään jännitystä. Siinä vaiheessa ajattelin, ettei tämä nyt varmaan niin kamala ole, mutta toisin kävi. Kun Gibson hortoilee aavikolla, niin sitä ajattelee, että viekää juttua nyt eteenpäin tai antakaa sen kuolla siihen ennenkuin tulee itsellekin jano.
Mad Max 3 – ukkosmyrsky onnistui itsessäni herättämään ainoastaan ärsytyksen tunnetta, ja vaikka sekin olisi jonkin asteinen taito, niin ei siitä voi elokuvalle plussaa antaa. Elokuvan koheltamisen alle myös hukkuu ajatukset maailmanlopusta ja siitä, millainen maailma tulevaisuudessa öljyn puutteessa olisi. En tiedä mitä varten tällainen elokuva on tehty, kun ei tässä mitään järkeäkään enää ole, mutta ainoa järkevä vastaus on rahastus. Jatko-osana tämä voisi olla perusteltu, jos tämän tarkoitus olisi saattaa Mad Max-sarjan tarina kunnolla päätökseen ja pureutua syvästi Maxin kohtaloon. Niin ei vain ole.
Aiemmat osat ohjannut George Miller on ohjannut tämän osan George Ogilvien kanssa, mutta kaksin aina kauhiampi, kun lopputuloksesta puhutaan. Vielä en ole löytänyt tästä mitään positiivista sanottavaa, joten en tälle voi edes yhtä tähteä antaa. Kuvottava elokuva, jossa mikään ei toimi juuri millään tasolla. Edes kuvaus ei ole hienoa, eikä toteutus. Efektit ovat toki vanhoja, mutta eivät ne itseäni niin häirinneet. Enemmänkin muu kokonaisuus, sellaista ideatonta edestakaisin menoa kuin se nyt on. Edes 80-luvun henki ei välity kunnolla ja pääse ansaitsemiinsa oikeuksiin, varsinkin kun elokuva on vedetty liian vakavalla asenteella ja huumorista ei tunnu olevan tietokaan. Mad Max 3 -ukkosmyrksy on huonoimpia (toiminta)elokuvia, joita olen koskaan nähnyt.
