Ricky (Robb Wells) on päässyt vankilasta ja asustelee isäukko-Rayn (Barrie Dunn) kanssa ja tekee hommia rehellisemmin. Bubbles (Mike Smith) on siinä samassa tilanteessa ja Julian (John Paul Tremblay) pääsee vankilasta hyvillä mielialoilla. Samana päivänä Randy (Patrick Roach) lemppaa viinapirun kanssa jodlaavan Jim Laheyn (John Dunsworth) ja idioottiduo Cory (Cory Bowles) & Trevor (Michael Jackson) ovat päässeet yksilöitymään kauppiaiksi oman häkkikautensa jälkeen, joten jo kauden alussa status quo ravistuu. Lisäksi J-Roc (Jonathan Torrens), tuo valkoinen rap-mestari aikoo lopettaa. Perusjuoni on kuitenkin sama: Jim Lahey aikoo pistää nimitriadin häkkiin ja nämä tekevät vähemmän laillisia liiketoimia.
Edellinen kausi lässähti ja syyn voi arvata: Mike Clattenburg ja muut Canadan mukamentin ukot aikoivat lopettaa sen siihen, mutta kulttuuri-ilmiö ei hyydy helpolla. Uusi kausi siis polkaistiin aikaan ja jo ensimmäinen episodi näyttää että meininki on parantunut aika paljon. Syklinen [I]status quo[/I] järkkyy, koko kauden kattava juoni on taas saatu mukaan ja se itse asiassa toimii hyvin. Itse asiassa vielä enemmän kauden keskittyessä juurikin Jim Laheyn itsensä edesottamuksiin nimitrion ollessa pääasiassa sivullisina varsinaiseen toimintaan.
John Dunsworthin kyky olla wiina on jo demonstroitu tieteellisesti validiksi faktaksi ja nyt kyseinen kyky tuodaan jopa Jim Laheyn itsensä haltuun uskomattomalla tehokkuudella ja juopon ääliön etanolisumun sisällä on itse asiassa aika terävä pää. Robb Wellsin tulkitsema Ricky on muuttunut vähemmän ilkeäksi ja se sopii mainiosti kokonaisuuteen joka rakentaa optimistisempaa nuottia kokonaisuuteen. John Paul Tremblay on yhä se järjen ääni, pysyttelee pääasiassa tapahtumien taustalla ja Mike Smith on yhä neuroottinen Bubbles. Barrie Dunn, ikuisesti paidaton Patrick Roach ja muut sarjan vakiokasvot pysyvät rooliensa tasalla ja vaikka heissä ei paljoa dramaattista muutosta tapahdu niin he toimivat mainiosti. Mitään valittamisen aihetta ei näyttelijöistä voi siis sanoa.
Kokonaisuutena Canadan mukamentti elpyy kuudennella kaudellaan kokonaisvaltaisemmaksi kuvaukseksi miljööstään ja jokainen siinä oleva hahmo käsitellään yhdenmukaisella myötätunnolla. Karrikoinnista huolimatta [I]Roskasakki[/I] kuudennalla kaudellaan osoittautuu optimistiseksi ja viihdyttäväksi kokonaisuudeksi.
