Hyvä tarina on jo puoliksi hyvä elokuva. Tässäkin tapauksessa hyvä tarina ja loistava dialogi kantavat pitkälle. Elokuva perustuu Pulitzer-palkittuun näytelmään, jonka Paul Newman on ohjannut valkokankaalle. Pääosissa ovat Paulin vaimo Joanne Woodward, heidän tyttärensä Nell Potts ja Eli Wallachin tytär Roberta Wallach. Newmanin ohjaus on erittäin intiimi, koska kaksi päänäyttelijöistä kuuluu samaan perheeseen hänen kanssaan. Tätä taustaa vasten ei ole ihme, että hahmoihin päästään tavanomaista syvemmälle. Paul Newmanin ohjaustyö nousee merkittävälle tasolle myös siksi, että se on ensimmäisiä leffoja, joissa pyrittiin luomaan aitoa atmosfääriä ilman ylimääräisiä elokuvallisia tehokeinoja. Newman luottaa dialogiin ja näyttelijöihinsä. Näiden yhteisvaikutuksena hän antaa loistavan tulkinnan syntyä ikään kuin itsestään.
Ilmestymisvuonna 1972 Kehäkukkia oli aiheeltaan vielä yhteiskunnallisesti tuore. Se käsitteli yksinhuoltaja äidin ja hänen kahden tyttärensä elämää. Amerikkalaiset perinteiset perhearvot olivat tuolloin vielä suosiossa. Tästä kertoo mm. ¨Perhe on pahin¨-tv-sarjan saama poikkeuksellisen suuri suosio. Periamerikkalainen perhemuoto oli kuitenkin suuren murroksen kynnyksellä ja kiinteä ydinperhe käsite oli selvästi haalistumassa. Kehäkukkia olikin tärkeä elokuva tässä murroksessa ja se on jättänyt vahvat muistijäljet moneen samanlaisessa tilanteessa olleeseen teinityttöön. Myös Cannesin elokuvajuhlat huomioivat ansaitusti tämän elokuvan aikanaan.
Elokuva kertoo yh-äiti Beatricesta (Woodward), joka asuu kahden tyttärensä kanssa suurehkossa puutalossa. Perheen taloudellinen tilanne on tiukka ja tämän vuoksi Beatrice majoittaa talossa vanhaa eläkeläisrouvaa. Rahaongelman lisäksi Beatricella on myös alkoholiongelma, jota hän pyrkii vähättelemään. Beatricella on kuitenkin vaikeuksiensa keskellä myös unelmia ja tulevaisuuden suunnitelmia, jotka pitävät hänen elämäänsä kasassa. Vanhempi tytär Ruth (Wallach) on ¨all american girl¨ -tyyppinen varhaisnuori, joka on suosittu muiden koulukavereiden keskuudessa. Hän kieltää oman haavoittuvaisuutensa ja vaikka hän toisaalta häpeää äitiään, niin silti hän tiedostaa omaavansa joitain samoja piirteitä hänen kanssaan. Tämä tietysti inhottaa hänen omaa identiteettiään, samoin kuin se, että hän sairastaa epilepsiaa. Nuorempi tytär Matilda (Potts) on vakavahenkisempi ja vastuuntuntoisempi. Matilda harrastaa tieteitä. Hänellä on käynnissä haasteellinen tutkimusprojekti liittyen kehäkukkiin. Tällä projektilla hän osallistuu suureen tiedekilpailuun, jonka on tarkoitus huipentaa hänen kouluvuotensa.
Kolmen perheenjäsenen selviytyminen arjesta on mielenkiintoista ja osin koskettavaakin seurattavaa. Voittajana selviytyy ennalta heikoimmalta vaikuttanut ihminen, koska hänellä on vielä aitoa uskoa tulevaisuuteen ja ihmiskuntaan. Vahvemmilta vaikuttaneet henkilöt sen sijaan kompastelevat ja vaipuvat tosi paikan tullen varjojen maille.
Kun elokuvassa on vain kolme keskeistä henkilöroolia, niin on ensiarvoisen tärkeää, että kaikkien heistä on onnistuttava täydellisesti. Kehäkukkia onkin pitkälti näyttelijöidensä näköinen elokuva, josta Joanne Woodward, Roberta Wallach ja Nell Potts tekevät yhdessä ikimuistoisen kokemuksen. Ikimuistoinen on myös leffan alkuperäisnimi!
nimimerkki: mauge
