Komea päätös komealle trilogialle.

10.10.2004 08:57

Arvioitu elokuva

Ohjaajat:
Alkuperäinen nimi:Il buono, il brutto, il cattivo
Valmistusvuosi:1966
Pituus:164 min

Hyvät, pahat ja rumat on komea päätös hienolle Dollaritrilogialle. Tämä leffa on omasta mielestäni trilogian paras osa. Sergio Leonen ohjaus ja Ennio Morriconen musiikki muodostavat täydellisen kokonaisuuden.

Eletään Yhdysvaltain sisällissodan viimeisiä aikoja. Angel Eye (Lee Van Cleef) etsii erästä miestä, joka on piilottanut kulta-aarteen tuntemattomaan paikkaan. Toisaalla Tuco-niminen heppu (Eli Wallach) on hirsipuussa kaverinsa Blondien (Clint Eastwood) pettämänä. Blondie kuitenkin pelastaa Tucon viime hetkellä ja he pakenevat. Tuco ei kuitenkaan jätä asiaa siihen vaan pistää Blondien kävelemään tappavalla aavikolla. He kohtaavat kuolevan etelävaltioiden sotilaan ja he saavat tietää kätketyn kulta-aarteen sijainnin. Tuco saa hautausmaan nimen, muttei haudan nimeä. Blondie saa puolestaan haudan nimen. Miehet joutuvat nyt tekemään yhteistyötä. He joutuvat myös sotkeutumaan Yhdysvaltain sisällissotaan. Myös Angel Eye on samaisen aarteen perässä.

Hyvät, pahat ja rumat kuuluu maailman parhaimpiin elokuviin. Omallakin top-listallani se yltää kärkisijoille saakka. Sergio Leonen ohjaus ja Ennio Morriconen musiikki pitävät siitä huolen. Myös kohtaukset ovat huolella tehtyjä ja musiikki on todella hieno. Elokuva kuvaa myös hyvin sisällissodan raakuutta. Elokuva ei muutenkaan kaihda väkivallan ja veren näyttämistä. Näyttelijät tekevät todella hyvää työtä.

Arvosteltu: 10.10.2004

Lisää luettavaa