Paluu kouluun on päivän sana ainakin näin mukavasti menneen kesän jälkeen. Paluu kouluun on myös hyvin aikaa kestänyt riemastuttava komedia, jonka moottorina toimii huikeita repliikkejä heittelevä koomikko Rodney Dangerfield. Ilman Dangerfieldia tämä elokuva saattaisi olla yksi komedia tuhansien joukossa, mutta hän nostaa tämän yksistään kaikkien aikojen TOP100-komedioiden joukkoon.
Tämä elokuvahan on tietyllä tapaa eräänlainen tulkinta teemasta, kun lapsi ottaa aikuisen ja aikuinen lapsen paikan. Tätä aihetta käytettiin varsinkin 1980-luvun komedioissa todella paljon. Elokuvassa Jason Melon (Keith Gordon) on huonosta opiskelumotivaatiosta kärsivä nuorimies, jota ei oikein nappaa ajatus collegen käynnistä. Hänen isänsä Thornton (Dangerfield) on ehdottomasti opiskelun kannalla. Thornton on itse aikanaan jättänyt collegen kesken ja osoittaakseen pojalleen kuinka tärkeää opiskelu on, hän näyttää esimerkkiä ja kirjautuu monen vuoden viiveellä takaisin opinahjoon.
Thornton ei tietenkään ole tavallinen finninaamainen opiskelijapoju. Hänhän on menestynyt yrittäjä ja miljonääri. Tämä käy heti selväksi, kun hän karauttaa ilmoittautumistilaisuuteen pitkällä mustalla limusiinillaan. Thortonin elämänkokemus antaa hänelle valtit käteen väittelyissä kaikki tietävien opettajien kanssa. Läksynsä hän teettää maan parhaimmilla tutkijoilla. Tähtitieteentehtävät hän esimerkiksi teettää Nasalla. Urheiluharrastuksekseen hän on valinnut uimahypyt, jotka luonnistuvat häneltä hienosti. Jossain vaiheessa tarinaa Thortonin poika ottaa isänsä aseman ja alkaa kyseenalaistaa tapaa, jolla isä menee opiskeluistaan läpi. Isän ja pojan roolit ovat huomaamatta kääntyneet ylösalaisin.
Alan Metterin ohjaama elokuva toimii loistavasti, koska Dangerfieldille on annettu ilmeisen paljon vapauksia improvisointiin. Hän on jokaisessa kohtauksessaan vahvasti läsnä ja kaikesta huomaa, että hän nauttii olla porukan keskipisteenä. Vahvaa koomikontyötä esittelee myös professori Tergusonia näyttelevä standup-koomikko Sam Kinison, jonka väittely Dangerfieldin kanssa on komediaelokuvien klassikkohetkiä. Keith Gordon jää Thortonin poikana vaisuksi esitykseksi ollen äärettömän kuiva, mutta hänen kaveriaan Derekiä näyttelevä Robert Downey Jr. on sopivan sekopäinen ilmestys. Romanttista viritystä Thortonille tarjoaa opettajana toimiva Diane Turner, jota näyttelee rutinoitunut Sally Kellerman. Burt Young limusiinikuskina on aina mukava ilmestys, vaikka monen mielestä hän toistaa elokuvasta toiseen Rockysta tuttua Paulien roolia.
Elokuva on eräänlainen re-make 1960 valmistuneesta elokuvasta High Time, jossa Dangerfieldin roolin vetäisi laulajanakin tunnettu Bing Crosby. Kaikista kuulopuheista päätellen siinä ei päästä lähellekään tätä 80-luvun version räävittömyyttä. Huhuja on myös kuulunut siitä, että Cedric the Entertainer olisi vääntämästä tästä uutta versiota. Suurin osa elokuvayleisöstä on kuitenkin tyrmännyt idean, koska tämä koetaan niin vahvasti Rodney Dangerfieldin soolona, että uudella ei olisi mitään mahdollisuuksia vertailussa tähän. Itsekin olen niin vahvasti tähän Rodneyn versioon ihastunut, että vaikea olisi hyväksyä jotain puolivillaista uusintaversiota. Tämä on sentään komediaklassikko.
nimimerkki: mauge
