Toula (Nia Vardalos) on monihenkisen kreikkalaisperheen jälkeläinen ja myöskin kauhukseen kolmekymppinen vanhapiika. Konservatiivisen perheen isän (Michael Constantine) mielestä kreikkalaisen naisen elämän tarkoitus on mennä naimisiin kreikkalaisen miehen kanssa ja toimia sen jälkeen lähinnä vauvatehtaana ja kodin monitoimikoneena. Lopulta Toula iskee silmänsä komeaan Ianiin (John Corbett) ja tunteen ollessa molemminpuolista rakkaus roihuaa ja Ian haluaisi viedän morsmaikkunsa vihille asti.
Asiassa on vain yksi ongelma: Ian on puhdas jenkki ja lisäksi vielä (kauhistus) kasvissyöjä, mikä saa Toulan isän raivostumaan.
Ajan mittaan Ianin juppivanhemmat ja Toulan rempseä kreikkalaisperhe löytää kuitenkin yhteisen sävelen, vaikkakin se vie aikansa.
Ensi näkemältä Kreikkalainen naimakauppa saattaa vaikuttaa suht tavalliselta Hollyhut-hömpältä, joita nousee kuin sieniä sateella niin tiuhaan ettei niistä edes viitsi pitää lukua. Tämä pläjäys ei kuitenkaan ole lainkaan onneton, vaan itse asiassa, jos tietyt pikkuseikat on valmis antamaan anteeksi, melko viihdyttäväkin. Komedian pelastaa täydelä unohdukselta sen rento ja elämäniloinen asenne.
Toulan rennosta ja häpeilemättömästä kreikkalaisperheestä revitään melkoisesti huumoria ja ihan mukiinmenevää. Parhaiten mieleen jää turkkilaisille katkera dementoitunut isoäiti ja Ianin jopa archiebunkermaiset mittasuhteet saavuttava appiukko. Ihmettelen jopa, ettei kukaan oikea kreikkalainen ole nostanut rasistisyytettä elokuvasta, sen verran stereotyyppistä kuvaa heistä lammaspaisteineen ruokitaan katsojalle.Rainahan oli viime vuoden kassamagneettiyllättäjä jenkeissä. Ianin juppivanhemmatkin sekoittavat Kreikan ja Guatemalan.
Myös elokuvan käsikirjoittanut “iso läski kreikkalainen” Nia Vardalos esittää pääroolin kahden kulttuurin välillä tasapainoilevana Toulana ihan omaperäisesti. Ikävä kyllä Sinkkuelämästä tuttu John Corbett muistuttaa liiankin kanssa tv-sarjan rooliaan, muttei se ainakaan minua mitenkään liiemmin haitannut. Kyseessähän ei todellakaan ole mikään draama vaan pelkästään harmitonta hömppää jossa kaikki onkelmatkin kohdataan hymyssä suin. Onhan sellaistakin joskus piristävää katsoa.
Ainoa asia joka allekirjoittanutta sen enempää otti pannuun, oli joidenkin kohtien läpinäkyvä teatraalisuus ja ilmeisesti tuottajana toimineen Tom “teddybear” Hanksin vaatimuksesta lisätyt yli-imelät, perheen ihanuutta alleviivaavat ällöhalikeskustelut. Eikö niistä pääse koskaan eroon amerikkalaista elokuvaa katsoessa???
Onneksi kreikkalainen suku ja elämäniloinen asenne pelastaa todella paljon, joten elokuvaa voi hyvällä omatunnolla suositella katsottavaksi. Elokuviin en tätä ehkä menisi katsomaan,mutta vuokraamon hyllylle raina sopii hyvin. Niin, ja löytyyhän elokuvasta ikkunanpesuaineelle lisää käyttötapoja… 🙂
