Harvoin suomalainen elokuva herättää yhtä suurta ennakkohypetystä kuin scifi-seikkailukomedia Iron Sky. Erittäin omaperäinen idea, kuunatsien invaasio, kuulostaa niin erikoiselta, että siitä on vaikea olla kiinnostumatta. Astuin teatteriin suurin odotuksin. Kyseessä on ehkä kaikkien aikojen odotetuin Suomessa tuotettu elokuva. Tämän on pakko olla hyvä.
Iron Sky on Energia Productionsin elokuva, joka tunnetaan Star Wreck-elokuvista. Sekä niiden että Iron Skyn taustalla vaikuttavat hyvin pitkälti samat hahmot, kuten ohjaaja Timo Vuorensola sekä erikoistehosteista vastaava Samuli Tössönen. Ensimmäinen traileri putkahti ilmoille jo vuonna 2008, ja alun perin elokuvan piti ilmestyä teattereihin vuonna 2011. Pieni myöhästyminen siirsi julkaisun kevääseen 2012 ja päätti pitkän odotuksen. Onko Iron Sky kaiken tämän hypen arvoinen?
Vuosi 2018. Pieni ryhmä natseja on onnistunut toisen maailmansodan loppuvaiheilla rakentamaan avaruusaluksen. He pakenivat Kuuhun ja perustivat sen pimeälle puolelle tukikohtansa. Natsit eivät kuitenkaan aio lepäillä laakereillaan vaan he suunnittelevat täysmittaista hyökkäystä Maata vastaan. Tätä varten he lähettävät pari tiedustelijaa rakkaalle Telluksellemme eikä aikaakaan, kun Meteorblitzkrieg runtelee planeettaamme.
Valitettavasti tähän väliin pitää todeta, että Iron Sky oli karvas pettymys. Voi johtua jopa tietenkin hieman epäreiluista ennakko-odotuksistani. Kyseessä ei ole täysin kelvoton pätkä, mutta liian suuri ennakkohypetys koituu Iron Skyn kohtaloksi.
Suurin ongelma Iron Skyssa on käsikirjoitus. Tarina aiheuttaa useita plääh-fiiliksiä läpi elokuvan. Hahmot ovat mitäänsanomattomia, ja pari hahmoa on kirjoitettu niin ärsyttävästi, että he uhkaavat yksin romuttaa koko elokuvan. Iron Skyn huumori toimii osittain hyvin, osittain ei lainkaan. Parhaat (ja harvat) naurut revitään tekniikasta ja politiikasta.
Näyttelijät tekevät käsikirjoituksen puitteissa kelvollista työtä. Mieleenpainuvimmat roolit ovat Julia Dietzen suoritus opettaja Renate Rictherina ja Bond-pahiksenakin esiintyneen Götz Otton natsiupseeri Klaus Adlerina. Osa näyttelijöistä sortuu ärsyttävään ylinäyttelemiseen. Tosin minkäs teet, kun käsikirjoitus ei ole paras mahdollinen.
Heikon käsikirjoituksen vastapainoksi Iron Sky tarjoilee näyttäviä erikoistehosteita. Budjettiin nähden tehostepuoli on kymmenen pisteen ja papukaijanmerkin arvoinen. Erityisesti elokuvan loppupuoli on täyttä visuaalista tykitystä. Erikoistehosteet pärjäävät (lähes) suurille Hollywood-kassamagneeteille. Näyttävästä elokuvasta on siis kyse.
”Moni kakku päältä kaunis”, voisi Iron Skyn kohdalla todeta. Se kompastuu jo alkumetreillä käsikirjoituksen kehnouteen. Valitettavasti virénmäistä nousua ei tällä kertaa nähdä. Iron Sky on ristiriitainen paketti. Se on ”ihan kiva”, mutta potentiaalia olisi ollut parempaankin.
