Robert Redford on vuosien saatossa näytellyt, ohjannut ja tuottanut paljon sellaista, mikä vetoaa tosielämää lähellä oleviin tarinoihin tykästyneisiin. Tämäkään elokuva ei poikkea siitä linjasta. The Company You Keep – ikuiset liittolaiset kertoo asiaansa uskoneista radikaaleista, joita FBI on metsästänyt 30 vuotta. Syynä jahtiin on pankkiryöstön yhteydessä ammuttu vartija. Radikaaliporukan keissi ponnahtaa yllättäen uudelleen julkisuuteen nykyhetkessä, kun Susan Sarandonin näyttelemä perheenäiti paljastuu joukon jäseneksi ja joutuu kiinni.
Kuten Redfordin ja Dustin Hoffmanin tähdittämä tosipohjainen trilleri Presidentin miehet (1976), myös The Company You Keep kulkee toimittajan matkassa. Shia LaBeouf on Albany Sun Timesin sänkipartainen toimittajanplanttu Shepard, joka luulee itsestään paljon ja pyrkii myös todistamaan nuo luulot. Yksi pieni vihje johtaa toiseen ja kohta uneliaan paikallislehden Shepard pitelee käsissään jymyjutun aineksia. LaBeouf ei ole Hoffman, mutta hän selvästi nauttii päästessään yrittämään välillä muutakin kuin transformerien kanssa melskaamista. LaBeoufin eräänlainen karisman keskenkasvuisuus (tai puute, kukin päättäköön itse kummasta on kyse) palvelee elokuvaa hyvin: kun Sarandon, Redford itse tai esim. Nick Nolte ovat aivan eri tason näyttelijöitä, hahmojen ja heidän esittäjiensä kemiat sopivat mielenkiintoisesti yhteen leffan juonenkin kannalta. Shepherd on ulkopuolinen, vasta kannuksiaan hakeva hahmo.
Redford antaa kollegoilleen tilaa reilusti, mikä tuottaa kaikkien elokuvan näyttelijöiden kohdalla esiin joitakin maneereja. Mutta tarinan imu on kuitenkin niin vahva, ja jokaisen hahmon roolitus on niin taiten tehty, etteivät nuo maneerit koidu elokuvan kohtaloksi. Samaa voi todeta The Company You Keepin muilta osa-alueilta – musiikillisista ratkaisuista alkaen tämä ei ole uusilla ja yllättävillä ideoilla rikastettu raina, vaan tuttuja teemoja ja polkuja yhdistelevä elokuva, josta silti välittyvät tekemisen into ja vahva ammattitaito.
The Company You Keep – ikuiset liittolaiset ei ole sillä tavalla hymyilyttävä kuin Redfordin pääosittama vakoilutrilleri Sneakers (1992), eikä kuitenkaan niin siloposkinen ja naiivin seikkailullinen kuin hänen vakoilu- ja pakoiluelokuvansa Korppikotkan kolme päivää (1975). Se on silti kuin samaa perhettä niiden kanssa. Tässä mielessä elokuva onnistuu, se on jännittävyydessään viihdyttävä, ja sopisi vaikka jonkinlaisen Redford-maratonin päättäjäisleffaksi. Yhteiskunnallisesta näkökulmasta tarkasteltuna The Company You Keep voisi kuitenkin olla objektiivisempi, tuoda osapuolten kantoja laajemmin esiin ja perustella näiden tekoja vielä nykyisiä monipuolisimmin syin. Jokainen tosielämän raaka teko on tehty eri vaikuttimista, mutta The Company You Keep vain raapaisee entisten radikaalinuorten pintaa. Kun Julie Christien upean omistautuneesti näyttelemä aatteen nainen Mimi esimerkiksi ohjaa venettään eräässä avainkohtauksessa, hänen kasvojaan ei kaikkein merkittävimmällä hetkellä näytetä. Lisäksi, kun hyvän näyttelemisen taika päästää otteestaan, joku voi havahtua ihmettelemään, miksi yli 70-vuotiaalla on elokuvassa n. 10-vuotias tytär. Noh, mitäs pienistä. Lopulta on pakko todeta, että The Company You Keep on Redfordilta parempaa tuotantoa kaikin puolin moneen vuoteen.
