Facepalm! Legend of the Seeker, eli kotoisemmin Totuuden miekka, on malliesimerkki siitä, kuinka puvustukseen, tarpeistoon, efekteihin ja lavastukseen syydetyt dollarit olisi yhtä hyvin voitu polttaa kokkona taivaalle. Jos fantasiagenren pelastaminen olisi sälytetty yksin Totuuden miekan niskoille, koko genre olisi sen myötä tehnyt harakirin. Aivan, Totuuden miekka ei ole lähelläkään esim. saman genren Game of Thronesia, kun tarkastellaan käsikirjoitusta. Siitä puuttuu sielu, aivot ja kyky pysyä omilla jaloillaan.
Totuuden miekka kalskahtaa ehkä coolilta ja kiinnostavalta; Richard (Horner) on rauhallista elämää elävä maalaispoika, joka pelastaa metsäkävelyllään valkeaan verhoutuneen neidon. Neitoa, Kahlania (Regan), ajaa takaa raakalaisten joukko. Kahlan olisi pystynyt omasta mielestään puolustautumaan silti itsekin, sillä hänen elämäntehtävänsä on auttaa kaikin tavoin Etsijää. Etsijä, kaiken hyvän puolustaja ja hallitsija Darken Rahlin (Parker) vihollinen, on lapsena kätketty Richardin kylään velho Zeddicusin (Spence) toimesta.
Tästä eteenpäin sarjan muuttuu yhä tökerömmäksi: kuin kuka tahansa rempseä heinähattu, Richard toteaa Kahlanille, että kyllä hän kylän velhon tuntee, vaikka ukko on vain alasti kanoille jutteleva vitipää kylähullu. Kun Kahlan sitten tapaa vihdoin velho Zedin, kylähullu yllättää Richardin vetämällä vaatteet päälleen ja julistautumalla velhoksi, joka (yllätys?!) toi Richardin, eli Etsijän, kylään lapsena. Sen sijaan että Zed olisi kouluttanut Richardia mitenkään Totuuden miekan käyttäjäksi ja hyvän puolustajaksi, velho on keskittynyt puhumaan kanoille. Kahlan on kauhuissaan, mutta kuin taikaiskusta Richard osoittaa olevansa melkoinen miekkamestari ja taistelija vain hangonvarressa saamansa kokemuksen pohjalta. Näin hienosti Totuuden miekka välittää kaikkialle maailmaan sanoman, että pelkällä lannanluonnillakin voi kehittyä sankariksi. Sankariksi, jonka taistelujen aikana aika hidastuu ja ihmiset leijuvat kuin aasialaisissa kamppailulajielokuvissa. Voi facepalmien facepalm!
Jos totta puhutaan, Totuuden miekan juoni on niin hersyvän huono, että sarjalla olisi ollut rahkeita älyvapaudestaan ylpeäksi kulttihitiksi. Toteutuksensa puolesta sarja ei kuitenkaan millään tavalla vihjaa, että sen tekijät olisivat olleet huumorimielellä liikkeellä. Kaikki on niin armottoman vakavaa, kolkkoa ja puisevaa, että haukotuttaa, mutta silti pysytään sellaisten rajojen sisäpuolella, jotka erottavat Totuuden miekan itselleen nauravista ja kaiken överiksi vetävistä kulttitekeleistä. Ainut seikka, joka vähän viittaa Totuuden miekan tekijöiden huumorintajuisuuteen, on fakta, että velho Zeddicusta näyttelee persoonallisen hauskalla naamavärkillä varustettu ja sen yliampuvaan käyttöön erikoistunut Bruce Spence – sama heppu, joka kevensi tunnelmaa aikoinaan Mad Max -elokuvissa. Hänen suorituksessaan on ajoittain nähtävissä sellaista irrottelun makua, jota esim. Poliisiopisto-elokuvissa viljeltiin. Mutta suurimman osan ajasta myös hänet on kuitenkin pantu patsastelemaan otsa rypyssä ja mukamystisiä jaarituksia joristen. Lienee turha sanoa, että kontrasti hilpeän silmienpyörityksen ja kuolemanvakavan huuhaan välillä on liian suuri toimiakseen kunnolla.
Ensimmäisellä tuotantokaudella sarjan on hiukan lupakin olla jotenkin hukassa ja huono, eihän monikaan missään ekalla kerralla ole parhaimmillaan. Richard ja Kahlan, joiden esittäjien kemiat kohtaavat kuin kaksi saman käden kumihanskaa – epämääräisesti lätsähtäen – ovat kuitenkin niin rasittavan ennalta arvattavia, että sitä on vaikea katsoa. Sitä on kuitenkin pakko katsoa, jos tahtoo nähdä, miten he ja Zed ryntäävät kohti seikkailua, eli piilottelevat Darken Rahlilta, yrittävät löytää taikakaluja ennen tätä ja kehittyvät ihmisinä. Tämä on paha spoileri, mutta jälkimmäistä ei ainakaan sarjan ensimmäisellä kaudella juuri tapahdu. Nämä ihmiset pysyvät yhtä epätodellisen persoonattomina kuin Kahlanin vitivalkoinen mekko, joka ei kovassakaan taistelussa tai mailien vaelluksen jälkeen ikinä saa tahroja pintaansa. Siinä mielessä onkin suoranainen ihme, että sarjaa tuotettiin vielä toinenkin kausi.
