Venäjän leffamaailmaan en ole juuri ennen paljoa tutustunut, mutta kun videovuokraamossa osui silmiini Antikiller, tuo Venäjän katsotuin kassamagneetti vuodelta 2002, päätin tarkistaa, millainen leffamaku itänaapureillamme on näin yleisesti.
Leffa kertoo lyhyesti kerrottuna lain molemmin puolin keikkuvasta kytästä (Kutsenko), joka haavailee uudesta elämästä linnatuomion jälkeen. Kundin suunnitelmat menevät mafiosojen takia täysin penkin alle, joten hänen on taas palattava karuun todellisuuteen, johon kuuluu jos jonkinlaista hörhöä ja murhaajaa.
Antikiller sisältää ne asiat, joita tarvitaan menestyselokuvaan. On räiskintää, pientä huumorintynkää, kivenkovia kundeja ja siihen päälle perustason juoni johdatuksena action-kohtauksille. Välillä nämä kohtaukset menevät niin nopeilla leikkauksilla ja erikoisilla efekteillä, että koko elokuvan uskottavuus horjuu. Jengiä pistetään kylmäksi sitä tahtia, ettei katsoja välttämättä ehdi tajuta, kuka kukin on. Tarpeettomia ja etäiseksi jääviä hahmoja olisi voinut karsia pois tai tehdä leffasta sen verran pidemmän, että gangstereihin saataisiin enemmän syvyyttä.
Ei Antikiller silti missään nimessä huono filmi ole. Pienellä tai vähän suuremmalla fiksauksella olisi tekijäporukka saanut aikaan ehkä jopa eeppisen mafiatarinan Venäjän alamaailmasta. Elokuvan, jota ehdottomasti kaivataan, ja mieluummin vielä ihan venäläisten itse tekemänä. Nyt kun jäi sellainen maku, että Kontšalovski ohjasi paketin kasaan puoliteholla ja tyytyi tekemään vain hieman normaalia paremman action-filmin.
