Suurelle yleisölle suhteellisen tuntemattomien ohjaaja Peter Collinsonin ja käsikirjoittaja Troy Kennedy-Martinin yhteistyöstä syntyi koominen rikoselokuva, jota voi hyvällä syyllä pitää yhtenä 1960-luvun parhaista elokuvista ja kaikkien aikojen parhaista puhalluselokuvista. Riehakas ryöstö (engl. The Italian Job) saavutti ilmestymisensä jälkeen sen verran vankan suosion, että lopulta sen inspiroimana syntyi vuonna 2003 ilmestynyt, ja Mark Wahlbergin tähdittämä The Italian Job. Kyseinen elokuva ei kuitenkaan yltänyt charmikkaan ja pilke silmäkulmassa tehdyn esikuvansa tasolle.
Charlie Croker (Michael Caine) on autoista, mittatilauspuvuista ja naisista pitävä englantilaisrikollinen, jolle vankilasta päästyään tarjotaan rahakasta puhalluskeikkaa Italiassa. Hän saa erinäisten vaiheiden jälkeen koottua sanalla sanoen hupaisan ryöstötiimin ympärilleen, ja matka jalkapallon luvattuun maahan voi alkaa. Kun mukaan lisätään vielä omaa reviiriään kiihkeästi puolustavat paikalliset italialaisgangsterit, tiedossa on viihdyttävä ja vauhdikas sekametelisoppa.
Riehakkaan ryöstön suurin vahvuus piilee sen loistavassa tilannekomiikassa, jota viljelläänkin kohtauksesta toiseen. Missään vaiheessa elokuva ei kuitenkaan mene kreisikomedian tasolle, vaan säilyttää koko ajan tietyn asteisen vakavastiotettavuutensa. Michael Cainen pettämätön karisma kannattelee elokuvaa erinomaisesti. Kunniamaininta täytyy antaa myös Charlien työnantajalle, Noel Cowardin esittämälle hulvattoman ylväälle rikollispomolle.
Komedia- ja jännityselementtien lisäksi elokuvassa on luvassa myös toimintakohtauksia, joista suurin osa sijoittuu sen loppupuolella nähtävään itse ryöstöön. Monet varmasti muistavat elokuvan parhaiten juuri näistä Fiat Mineillä tapahtuvista kaahailuista keskellä kauneinta Italiaa. Nuo autot ovat toki saavuttaneet suorastaan ikonisen aseman leffataivaalla, mutta samaan hengenvetoon on todettava, että juuri näissä takaa-ajokohtauksissa esiintyyvät elokuvan ainoat selkeät ongelmat. Kyseiset kohtaukset ovat nimittäin enemmänkin ottoja autojen rymistelystä pitkin erilaisia kauniita maisemia kuin sulavaa ja taitavasti ohjattua elokuvaa. Suhteellisen lyhyt takaa-ajo on kuitenkin vain pieni kauneusvirhe muuten loistavassa elokuvassa, jonka jopa yllättävä loppukohtaus jättää sopivasti huvittuneen jälkimaun.
