Lyhyen hiljaiselon jälkeen Donnie Yen on palannut omaan genreensä ja esittää edelleen näyttäviä suorituksia toiminnan saralla. Pikainen paluu rikostoiminnan pariin on enemmän tai vähemmän onnistunut.
Chan Chi-Lung/Arlong ja jne. (Donnie Yen) mitä näitä nimiä nyt on, työskentelee poliisina peitehommissa, mutta haluaisi lopettaa nykyiset tehtävät ja toimia varsinaisena poliisina uniformun kera. Pian eläköityvä esimiehensä suostuttelee Arlongia jatkamaan tehtävässään ja lähettää hänet tutkimaan rikospomo Cheung Mo-Hungin liiketoimintaa. Arlong saa uudeksi parikseen etsivä Fang Jingin, jonka kanssa hän yrittää kerätä todisteita koko rikollisorganisaatiota vastaan. Menneiden vuosien ystävä Sunny on tullut takaisin Kiinaan ja ottaa hänet mukaan kuvioihin, joka helpottaa mutta myös vaikeuttaa Arlongin tehtävää.
Special ID melkeinpä noudattaa samaa kaavaa mitä Donnie Yenin vuonna 2007 julkaistu Flash Point. Tuolloin elokuva oli piristävä uudistus muihin aasialaistoimintaelokuviin nähden sen vapaaotteluhenkisellä koreografialla, vaikka juoni ei sinänsä tarjonnut mitään uutta. Sama pätee Special ID:hen. Tarina vain menee paikoin suhteellisen nopeasti eteenpäin, eikä sivuhahmot sen ihmeemmin tarjoa mitään erikoista lisäväriä. Paitsi kun toimintaelokuvasta on kyse niin yleensä heistä se joku väläyttää hetkellisesti kamppailutaidoillaan. Niin ja olihan siellä se eräs herra, joka huuti kaikki repliikkinsä. Visuaalisesti elokuva ei hirveästi tarjoa mitään silmiä hipoavaa. Sateisena iltana olisi voinut saada näyttävämmänkin autorymistelyn ja siihen päälle muutakin silmäkarkkia. Hahmot jäävät melko yksipuoliksi, eikä heidän taustoista pahemmin tule mitään esille. Esimerkiksi Tian Jingin hahmosta Fang Jingista olisi varmasti saanut pidemmän taustatarinan, kuin mitä nyt vain sattuttiin lipsauttamaan. Pääasia tässä kuitenkin lienee ollut vain suoraviivainen eteneminen kohti lopputaistoa.
Draamaosiot menevät aasialaisten omaan lokeroon. Clarence Fok tuntuu tekevän miesten ja naisten välisistä osuuksista aina hieman lapsellisia ja hupsuja, jotka ei sitten pahemmin iskostu länsimaalaisiin. Mikäli ylinäyttelemiseen tottuu se ei pidemmällä tähtäimellä haittaa. Ja onhan esimerkiksi Collin Chou onnistunut vetämään roolinsa hieman hillitymmin muihin nähden.
Toimintapuoli on toteutettu hieman realistisemmalla lähtökohdalla ja koreografia pitkälti huokuu vapaaottelua. Vuosi vuodelta Donnie Yen on saanut varsin onnistuneesti mukautettua kyseisen urheilulajin elokuviinsa sopiviksi. Jotta hahmot erottuvat toisistaan muutoinkin, kun luonteen perusteella, saavat Andy On ja Tian Jing tapella hieman vähemmän monipuolisesti verrattuna itse pääsankariin. Melkeinpä tämä kolmikko onnistuu luomaan selkeän ”evoluution”, siinä missä Donnie Yenin hallussa on kaikki ja Andy Onilla lähinnä näyttävät hurrikaanipotkut on Tian Jing tässä välimaastossa.
Donnie Yenin 2000-luvun elokuvaksi tämä alkaa olemaan jo perusvarmaa viihdykettä. Yhä enemmän tilaisuuksien tullen mies jaksaa tuoda monipuolista kamppailua elokuviinsa, joka näkyy myös tässä. Tarinalta ei kannata odottaa ihmeitä, mutta toimintaelokuvaksi se täyttää kaksi tärkeää kriteeriä, hyvää toimintaa ja tarinan tempo. Kaikki muu on vain plussaa.
