Kymmenen kilometrin korkeudessa, vuosikymmenen pahimmassa myrskyssä, rikkinäisessä lentokoneessa koetaan suuria tunteita, räjähtämäisillään olevaa vihaa ja nuorta rakkautta. Kuka selvittelee aviokriisiään, kuka haaveilee vielä viimeisestä pihviateriasta nätin tytön kanssa. Matkustajien henki on nuoren pilotin ja vanhan, kehäraakiksi haukutun perämiehen käsissä. Bensa valuu repeytyneestä siivestä taivaan tuuliin, ja pakkolasku hyiseen, raivoavaan sysimustaan mereen tuntuu välttämättömältä. Vain yksi on varmaa, paluuta ei ole.
William A. Wellmanin ohjaama The High And The Mighty edustaa päätähtensä John Waynen uran kolmatta arkkityyppiä, ilmailuelokuvaa. Länkkäreistä ja sotafilmeistä tunnettu Wayne kehitti itselleen vakiohahmon myös lentäjäsankarina. Useimmat näistä filmeistä ovat itseasiassa myös sotaleffoja, mutta Wellmanin ohjaamat pläjäykset (tämä sekä Island in the sky) ovat siitä kiehtovia, että ne pystyvät käsittelemään samoja tuttuja sankaruuden ja periksiantamattoman rohkeuden teemoja vailla vihollista tai väkivallan uhkaa. Kuolemanvaara on toki läsnä, mutta sen aiheuttavat aina tekniset viat, sekä ennen kaikkea luonnonilmiöt joiden edessä kovinkin jermu on aika voimaton.
Ernest K. Gann muokkasi oman romaaninsa elokuvakäsikirjoitukseksi, ja sekä Muukalaislegioonassa, että Yhdysvaltain armeijassa taistelulentäjänä ja hävittäjäkouluttajana toiminut William A. Wellman istahti ohjaajan pallille. Kahdesta Wellmanin Waynen kanssa tehdystä yhteistyöstä Paluuta ei ole on selkeästi viihteellisempi ja enemmän valtavirroille suunnattu kassamagneettielokuva, mutta ei yhtään huono sellainen. Päinvastoin, pikkupoikamaisen seikkailutarinan ja hollywoodmaisen dramatisoidun ulkokuoren alla kytee lopulta yllättävänkin paljon.
Ensinnäkin leffan henkilögalleria on hersyvän värikäs ja monipuolinen. Paremminkin on kuvattu, miten ennakkoasenteet ja ihmisten esittämät roolit murtuvat paineen alla, miten tuntemattomat ja erilaisista lähtökohdista olevat ihmiset tulevat keskenään toimeen painetilanteissa ja kuinka paljas, kylmä kuolemanpelko saattaa tehdä sankarista raunion ja rauniosta sankarin. Mutta Wellmanin rehellisen humoristinen ja kärjistetty näytelmämäisyys voittavat puolelleen ja saavat katsojalle aikaan sen tunteen josta ainakin minä pidän; että nyt ei tirkistellä oikeaa elämää, nyt seurataan elokuvaa, huikeaa seikkailua, jossa mikä vain on mahdollista. Kyse ei siis ole mistään viiltävästä, tieteellisen psykologisesta analyysistä, mutta viesti tulee silti perille mallikkaasti.
Toisekseen John Wayne kantaa vastuunsa ikimuistoisesti. Hän esittää Dan Romania, kahdessa sodassa ja useammalla reittilentoyhtiöllä täysin palvellutta pilottiveteraania, joka menetettyään vaimonsa ja lapsensa maahansyöksyssä ei ole enää entisensä. Jalkaansa ontuva, hiljainen ja hieman surkeanoloinen Roman on vanha kakkospilotiksi, ja saa osakseen vain nuorempien kollegoiden säälin ja osaaottavat katseet, jopa muutamat pilkkanaurut selän takana. Wayne oli leffaa kuvatessa jo iso tähti, ehdottomasti leffan suurin nimi, mutta jättäytyy roolinsa vaativan nöyryyden mukaisesti viisaasti taka-alalle, antaa muille henkilöille tilaa elää, hengittää ja kuljettaa konetta kohti katastrofia, kunnes astuu hädän hetkellä muutamassa lyhyessä avainkohtauksessa varjoista valokeilaan, yllättää kaikki elämänkokemuksesta ja satojen tuhansien lentotuntien tuomasta rutiinista kumpuavalla varmaotteisuudellaan ja hoitaa homman kotiin. Todella tyylikästä!
Mitäs tässä voi sanoa? The High And The Mighty on korni ja ylidramaattisuudessaan hieman huvittava, mutta lämmin ja rehellinen, ammattitaidolla tehty Hollywood-klassikko, joka kertoo ajattomasti sellaisista asioista kuin rohkeus, viisaus ja miten vaikea on säilyttää toimintakyky, harkintakyky ja päätöksentekokyky vaikeissa olosuhteissa. Kaikkea hallitsee vähäsanaisella ja suurimmaksi osaksi sivussa pysyttelevällä roolillaan elämänsä kunnossa ollut John Wayne, jolle jalkapuolen ja säidenpieksemän lentäjänrähjän rooli on kuin tehty. Suosittelen kokeilemaan, jos yhtään sulatatte 50-luvun amerikkalaista tapaa tehdä isoja elokuvia. Itse nautin tästä leffasta joka kerta suuresti, ja se valaa minuun tiettyä uskoa ja voimaa aina, kun sen katson.
