Kun teinipoppari Britney Spearsin tähdittämä Crossroads sai kammotun Nafta-palkinnon huonoimmasta elokuvasta 2002, tuntui se oikealta valinnalta leffaillan naurupilleriksi. Ja nappiin meni: kaikessa korniudessaan tämä elokuva on hykerryttävän hauska.
Lucyllä, Kitillä ja Mimillä on kullakin omat haaveensa. Riidoistaan huolimatta he hyppäävät yhdessä oudon Benin kyytiin ja lähtevät toteuttamaan klisettä toisen perään. Käsikirjoituksessa upeaa on se, että se on niin mielettömän ennalta-arvattava. Loppuratkaisun tietää oikeasti viiden minuutin jälkeen ja parhaimmillaan tulevan dialogin lähes sana sanalta.
Tökerö juoni ei kuitenkaan riitä tekemään oikeasti tahattoman hauskaa, huonoa leffaa. Crossroadsin valttikorteja ovatkin järkyttävät näyttelijät. Yllättäen Britney Spears ei tönkköydestään huolimatta tehnytkään sitä pahinta roolisuoritusta, vaan voiton vei eniten yliampuva Zoe Saldana (Kit).
Sokerina pohjalla on tietenkin Britney Spearsin järkyttävä musiikki. Kornit sanoitukset tasapaksun nyyhkissävelen kanssa kruunaavat kokonaisuuden.
Luoja tietää, mitä rahoittajien päässä on liikkunut. Draamakohtaukset naurattavat ja vitsit eivät. Yksin tämä leffa ei kolahda, mutta seurassa sen pilkkaaminen takaa sellaista hupia jota ei oikeista komedioista helpolla irtoa. Se on myöskin hyvä kooste virheistä ja kliseistä, joihin voi leffanteossa sortua. Vaan jos ihan elokuvana pitää arvostella, ei armoa voi antaa.
