Saksasta putkahtelee tasaisin väliajoin ihmeen laadukkaita pätkiä. Uutena villityksenä ovat Natsi-Saksaan liittyvät elokuvat, joita viimevuosina on tullut kovaan tahtiin. Ns. pääteoksen eli Hitleriä käsittelevän Perikadon lisäksi on myös alettu kertoa tavallisten ihmisten elämästä Kolmannessa valtakunnassa. Napola kuuluu siihen sarjaan.
Napola kertoo nuoresta saksalaispojasta, Friedrich Weimeristä, joka on lahjakas nyrkkeilijä ja saa taidoillaan vakuuttaneena mahdollisuuden päästä Napolaan, Hitlerin eliittikouluun. Kun hänet on ensin todettu rodullisesti päteväksi, hän tarvitsee vain vanhempiensa suostumuksen. Friedrichin isä ei toisinajattelijana halua poikansa liittyvän Hitlerin joukkoihin, mutta Friedrich päättää kuitenkin käyttää ainutlaatuisen mahdollisuutensa.
Koulussa Friedrich tutustuu moniin uusiin ihmisiin, tärkeimpänä korkea-arvoisen isänsä aseman takia arvostetun Albrechtin. Koulunkäynti on rankkaa ja tiukkakurista. Urheilun lisäksi koulussa opetellaan myös rotuoppia, natsifilosofiaa ja sotimista. Friedrich ja väkivaltaa vieroksuva Albrecht törmäävän vuoden edetessä moniin eettisiin ja moraalisiin kysymyksiin, joita natsismin ja oman ajatusmaailman epäsuhta aiheuttaa. Monien järkyttävien tapahtumien jälkeen pojat joutuvat ajattelemaan arvojaan uudemman kerran.
Napola on yhtä aikaa tarina omien arvojen löytämisestä, että pasifistin elämästä väkivallan aatteen maassa. Sen kuvaa myös onnistuneesti saksalaisten nuoruutta aikana, jossa kukaan meistä ei haluaisi elää.
Napola on esimerkillisen hyvin tehty ja toteutettu laadukas, realistinen draama. Se koskettaa ja kouraisee välillä todella syvältä. Nuorten näyttelijöiden roolisuoritukset lisäävät vaikutusta entisestään. Max Riemelt ja Tom Schilling ovat nuoria lupauksia, joista toivon mukaan vielä kuullaan. Dennis Gansel tekee hyvää työtä ohjaajan penkillä ja taiteellisena kokonaisuutena elokuva on sekä visuaalisesti että sisällöllisesti sykähdyttävä. Juoni kulkee sujuvasti eteenpäin, eikä hyvän käsikirjoituksen puitteessa kerkeä missään vaiheesa pahemmin kyllästyä. Sanomaa ei juurikaan alleviivata, vaan katsoja joutuu miettimään elokuvan keskeiset pointit itse.
Kokonaisuutena Napola – Hitlerin eliittikoulu on vaikuttava nuorisokuvaus kolmanen valtakunnan arvoista ja niiden kohtaamista moraalin kanssa. Suosittelen erityisesti vahvojen draamojen, historian, sekä hyvien nuorisokuvausten ystäville.
nimimerkki: Sano mitä sanot
