A.I. on surullismielinen ja sadunomainen kertomus robottipojasta, joka kovin hanakkaasti haluaa tulla rakastetuksi. Ja ainoa keino saada “äitinsä” hyväksyntä on muuttua ihka oikeaksi ihmispojaksi. Näistä lähtökohdista rakentuu jo edesmenneen Stanley Kubrickin kehittelemä ja vuonna 2001 ohjanneen Steven Spielbergin elokuva, joka on koskettava ja erityislaatuinen.
Pääosassa David-robopojuna loistaa Haley Joel Osment, joka jättää muut näyttelijät selkeästi taka-alalle. Tarina rakentuu ennen kaikkea robotin tahdosta, peloista ja rakkaudenosoituksesta, vaikka mukana on muitakin mielenkiintoisia hahmoja. Näistä Jude Law’n keikarimaisesti esittämä “rakkausrobotti” jää vähän liikaakin taka-alalle. Sympaattisin kaikista on kuitenkin superlelu Teddy-karhu, joka lakonisesti seuraa Davidia aina maailman ääriin saakka.
Elokuvassa on selvästi havaittavissa ohjaajansa kädenjälki, mutta muutoksen merkkejä on havaittavissa loppupuolella. Jotkut väittävät A.I.:tä ylipitkäksi, mutta mielestäni sitä se ei ole. Missään vaiheessa tarina ei myöskään sorru yli-imelyyteen, vaan on oikeasti koskettava ja ajatuksia herättävä.
Kuvaukseltaan A.I. on kaunis kokonaisuus, jossa ihmiskunnan ja maapallon tulevaisuuden muutokset on tuotu esille hillitysti. Tuntuu ehkä rankalta sanoa, mutta sanotaan kuitenkin: A.I. kuuluu ehdottomasti Spielbergin parhaimmistoon.
