Barry Levinsonin koskettava tarina Sleepers, joka pohjautuu Lorenzo Carcaterran suomennettuunkin omaelämänkerralliseen romaaniin Katuvarpuset, jäi ilmestyessään vailla sen suurempaa huomiota ja vaipui nopeasti alelaarien synkeään suohon. Siihen ei sinänsä ole mitään hyvää syytä, sillä itse rainassa ei ole sen suurempaa vikaa, vaikkei se ihan loistavan romaanin tasolle nousekkaan. Jollei muuten niin ainakin ammattinäyttelijät tekevät Sleeperssistä ainutlaatuisen nuoruuskuvauksen.
Neljä nuorta jannua viettävät kultaisella 1960-luvulla New Yorkin legendaarisessa Hell`s Kitchenissä lapsuutensa viimeisiä kesiä. Poikien elämä koostuu lähinnä auringon otosta sekä pienestä mutta harmittomasta keppostelusta. Kotiinkaan kun ei oikein viitsisi mennä kun isä pieksee äitimuoria läpi vuorokauden ja elämä on muutenkin köyhälistöpiireissä kovin ankeaa. Toimeen kuitenkin tullaan. Eräänä päivänä poikien viattomaksi tarkoitettu pilailu riistäytyy kuitenkin käsistä ja sällit tulevat tahtomattaan aiheuttaneeksi vieraan miehen kuoleman.
Tästä seuraa passitus poikakotiin yli vuodeksi, jossa poikia simputtaa röyhkeästi kaikkien v—uilijoiden äiti, vartija Nokes (Kevin Bacon elämänsä roolissa) tovereineen. Elämä ei muutenkaan suju kovin hyvin ja lisäksi vartijaporukka on ottanut juuri nämä jannut silmätikuikseen. Eikä se ikävä kyllä lopu tähän. Öisin, kun kukaan muu ei kuule, vartijat pakottavat pojat kanssaan kellariin, ottavat heitä niskasta kiinni ja… loppua minun ei kai tarvitsekkaan kertoa. Vartijat kuitenkin omaksi harmikseen unohtavat yhden seikan: hyväksikäytetyistä lapsista kasvaa aikanaan aikuisia. Ja vuosienkaan jälkeen pojat eivät ole unohtaneet mitä joskus kauan sitten tapahtui. Päinvastoin…
Sleepers on traaginen tarina hyväksikäytön uhrien traumoista, jotka eivät häivy mielestä välttämättä koskaan. Toki filmi puolustaa melko röyhkeästikin oman käden oikeutta mutta kaverusten kostotoimenpiteet aikuisena kyllä ymmärtää, jopa hyväksyy kun ohjaaja näyttää kauheita takaumia vuosien takaisista tapahtumista poikakodin seinien takana. Mutta tuoko kosto loppujen lopuksi hyvän olon tunteen? Toki pedofilia on sen luokan rikos että siitä kuuluisi antaa sen tekijöille todella suuren luokan rangaistukset mutta vaikka “namusedät” kuinka pistettäisiin kärsimään, helpottaako se uhrin oloa juurikaan? Voiko mikään tai kukaan helpottaa rikkonaisen lapsuuden omaavan tuskaa? Näitä kysymyksiä voi katsoja pohtia omassa pääkopassaan rainan aikana.
Sleepers on kovan luokan aiheesta ja sen suorasukaisesta käsittelystä huolimatta välillä vaarassa luisua hieman keskivertoleffan alapuolelle mutta tämän aukon onnituvat paikkaamaan todella maineikkaat näyttelijät. Tähän leffaan on onnistettu satsaamaan todella paljon ykkösluokan nimiä: Robert de Niro vetää laaturoolin oikeudenmukaisena pappina, Dustin Hoffman on mainio hieman nössähtävänä lakimiehenä, Brad Pitt… Shown varastaa kuitenkin totaalisesti Kevin Bacon yhtenä kaikkien aikojen parhaimpana mulkvistiroolina vartja Nokesina. Heppu on rainassa sellainen limanuljaska että ihme ettei tappouhkauksia ladellut postiluukusta ensi-illan aikoihin ja katsojallakin on välillä hirveä olo miehen edesottamuksia seuratessa. Olisi kyllä saanut tulla vähintään jonkin sortin pysti mielettömän karmeasta konnanroolista. Eivätkä nuoret pääosanesittäjätkään huonoja ole.
Kokonaisuutena Sleepersissä ei ihan riitä rahkeet klassikoksi julistamiseen, mutta läheltä liippaa. Ikävän paljon vaiettu aihe saa asiallisen käsittelyn, vain muutaman ohimenevän kerran filmi yltyy mässäilemään. Täytyy myöntämään että ilman mammuttiluokan staroja komeilemassa videon kannessa Sleepers olisi mennyt ohi todella nopeasti mutta kun on Hoffman-DeNiro-tason herroja kyydissä, Brad Pittiä suinkaan unohtamatta eikä ainakaan Kevin Baconia, filmi on parikin katsomiskertaa hyvin kestävää sujuvaa moraalilässytystä draamanystäville.
