Tyttö ja villihanhet on astetta parempi lasten- ja nuortenelokuva, joka on koskettava, mutta myös mieltä motivoiva. Se kertoo 13-vuotiaasta uusi-seelantilaisesta Amysta (Paquin), joka joutuu liikenneonnettomuuteen, jossa hänen äitinsä kuolee. Amyn äiti ja isä (Daniels) ovat eronneet ja isä asuu Kanadassa saakka, jonne Amynkin on nyt muutettava. Amyn isä on keksijähörhö, joka ei alkuun osaa omaksua uutta isärooliaan. Yhteinen sävel löytyy yllättäen villihanhien ansiosta, joilla on myös suuri vaikutus Amyn henkiseen paranemiseen äitinsä menetyksestä.
Elokuva yllätti minut täydellisesti. Tiesin ohjaaja Ballardin viehätyksen eläinaiheisiin ja ajattelin, että luvassa olisi lähinnä söpöilyä tyylin tyttö ja hänen ystävyytensä ihaniin villihanhiin… mutta ei… täytyy myöntää, että Ballard on kehittynyt henkilöohjaajana sitten Mustan orin vuosien. Paquinista oli saatu puristettua se teini-ikäisen tytön varautuneisuus ja herkkyys loistavasti. Daniels oli hauska ja inhimillinen. Delany oli uskottava ja piristävän mukava “äitipuoli”. Kinney taas teki pienieleistä, mutta silti mieleenjäävää työtä Amyn setänä.
Jotain pientä elokuvasta jäi silti vielä puuttumaan. Ehkä aiheessa olisi pitänyt mennä vielä jollain tavalla syvemmälle, mutta tässä vaiheessa Ballard on lyönyt liinat kiinni ja näin ollen tyytynyt ns. “varman päälle hyvään lastenelokuvaan”. Harmi sillä tästä olisi voinut tulla suurempikin klassikko.
Silti tämä on kaikenkaikkiaan nautittava ja aurinkoinen sunnuntaipäivän elokuva. Plussa vielä ihan kivasta päämelodiasta.
nimimerkki: mauge
