Terrori-isku on odotettavissa. SAS:n kapteeni Skellen (Lewis Collins) siirretään pois rykmentistä, sillä hän on alkanut nauttia sotkuisesta ja likaisesta työstään. Hän kuitenkin soluttautuu ääriryhmään ja pääsee kieron juonen jäljille.
Ian Sharpe ohjailee elokuvan minkä asennetta ja meininkiä pitää ihailla. Se on leffa mihin Special Air Service ihan omasta tahdostaan antoi kovanaamoja statisteiksi ja meno pysyy tylynä. Näissä leffoissa pahiksia johtaa karsismaattinen Frankie Leith (Judy Davis) ja luvassa on toimintaa. Kuvasto on siis kolkkoa, veri tirskuu ja jonkinlaista juontakin yritetään kursia mukaan kun iso joukko diplomaatteja joiden joukossa on Yhdysvaltojen ulkoministeri (Richard Widmark) joutuvat timangeiksi.
Lewis Collins on aika kivikova jätkä (selvitti SAS-reservien pääsykokeen) ja koska rooli ja leffa vaatii kivikovaa jätkää ei kukaan muu siihen sovellu. Kapteeni Skellen on kova, tehokas mies joka mieluummin ottaa ankaran rangaistuksen kuin vähäeleisen siirron takaisin yksikköönsä. Judy Davis on äärimmäisen kivikova fanaatikko joka pitää kätyreitään kovassa kurissa. Richard Widmark napauttaa RAF:n (se saksalainen) ideologisille seuraajille pari tarkkaa havaintoa.
Meiningistä ja realismista tulee isot pisteet ja rooleissakin on aika paljon titaanikarbidia, mutta juoni on harmillisen päämäärätöntä junnausta ja aika heppoisasti käsikirjoitettu. Lisäämällä toiminnan ja yrmyilyn määrää kyseessä olisi kovan toimintaleffan klassikko. Nyt se on epätasainen, mutta miellyttävän kova toimintaleffa. Alkupuolella on liikaa tyhjäkäyntiä.
