Mitäpä tästä leffasta nyt sanoisi… Kun aloin katsoa sitä, elokuvan alku lupaili keskinkertaista leffaa. Mutta heti kun se mimmi alkoi laulaa, tiesin että tämä elokuva tulisi ärsyttämään minua koko olemuksellaan. Ja niinhän se tekikin.
Elokuvan yleisilme on hyvä eikä siitä ole mitään pahaa sanottavaa. Fiilis on kieltämättä kuin 1960-luvulta – tai pikemminkin jonkinlaiselta pseudo-1960-luvulta jonka elokuvat ovat mielikuvitukseemme luoneet. Ohjaus sekä kuvaus ovat teknisesti ihan hyvää tasoa, mutta se ei peitä sitä tosiasiaa että puhtaasti elokuvallisilta ansioiltaan elokuva on huono.
Elokuva on täynnään teennäisen pirteitä vitsejä, teennäisen pirteää dialogia, teennäisen pirteitä tansseja, teennäisen pirteitä lauluja jne… Näyttelijät ovat aika mitäänsanomattomia, paitsi John Travolta joka on sitten tietenkin puettu naiseksi. Hän olisi voinut olla siinä roolissa ihan hauska, muttei kyllä ole, Sympaattinen hän toki on tietyssä mielessä, muttei se elokuvaa pelasta. Elokuvan juonesta ei ole paljon sanottavaa, sillä se on todella tynkänen – lähinnä tekosyy teennäisten viisujen esittämiselle. Luin juonen takakannesta ja arvasin melkein heti elokuvan loppuratkaisun. Elokuvaa katsoessa DVD:n takakansi kävikin yllättävän mielenkiintoiseksi ja tekijänoikeuksien seloste tuli tutummaksi kuin koko aiemman elämäni aikana.
Elokuvan juoni tikuttaa loppuun asti jotenkin laahaten, mikä on jyrkässä ristiriidassa ennalta-arvattavuuden ja loppuratkaisun ilmeisyyden vuoksi. Kovinkaan syvällisestä leffakokemuksesta ei ole kyse, ja vaikka musikaaleista tykkäänkin, tätä leffaa kuvaa parhaiten sana ärsyttävä. Pääosan esittäjä on hiukan pulska tyttö, mikä on sympaattinen valinta ja sen verran miellyttävä yllätys, että päätin antaa tälle puoli pistettä plussaa. Muuten elokuva onkin kyllä järkyttävän huono ja tarina on harvinaisen tollo, joten ihmetyttää miten tätä on niin kovasten kehuttu.
