Niinkin nimekkään ohjaajan kuin Brian De Palman leffaksi vuonna 2000 valmistunut scifileffa Operaatio Mars oli paha floppi. Työnimeä M2M kantaneen elokuvan ei pitänyt kaatua ainakaan nimekkääseen käsikirjoittajatiimiin, joka oli ennen vaikuttanut mm. Predatorissa ja Speedissä. Mutta niin se vain kaatui.
Käsikirjoitus on käsittämätöntä kikkojen kierrättelyä ja lainailua A.C. Clarken & Stanley Kubrickin klassikkoteoksesta 2001: Avaruusseikkailu. Oikeastaan katsellessa avaruuden huminoiden täyttämää ja hitaasti liikkuva kuvaa, tulee miettineeksi onko De Palman ainoa tavoite ollut tehdä oma näkemyksensä samaisesta leffasta. Tämä on selvästi köyhän miehen 2001: Avaruusseikkailu.
Leffa alkaa erittäin kuivahkosti, ja ensimmäisen puolituntisen aikana katsominen tuottaa tuskaa. Henkilöhahmojen taustoja kyllä valoitetaan, mutta ei kovin jäsennellysti. Taitaapa yläruudussa vilkkua kuvitteellinen ja scifileffojen perinteistä vaaraa ilmaiseva varoitustekstikin:
Varoitus! Elokuvan kiinnostavuus alle 20%, sulje televisio välttyäksesi nukahtamiselta.
Mutta ei pahaa, ellei hyvääkin. Operaatio kiihdyttää alun meteorisateiden jälkeen vauhtiaan, ja esittää lopulta oman (joskaan ei kaikkein omaperäisimmän) teoriansa maailmankaikkeudesta ja evoluutiosta. De Palma sortuu muutamassa kohtaa turhaan tehostekikkailuun, ja ruutu jää aika kalvakanoloiseksi. Siis jopa scifileffaksi.
Juonesta voi sanoa sen verran, että tärkeä avaruusoperaatio Marsissa kokee ikävän takaiskun, kun tuntematon energiapurkaus tappaa miehistön yhtä jäsentä lukuun ottamatta. Don Cheadlen esittämä Luke Graham – niminen heppu lähettää sitten hädissään viestin maahan, ja vastahakoisesti maasta lähetetään pelastuspartio Marsiin. Ja kuten aina, avaruuslento ei suju kuten pitäisi. Onneksi kokenut, mutta vaimonsa kuoleman masentama, konkari Jim McDonnell (Sinise) ja kuherteleva tutkijapariskunta Woodrow Blake (Robbins) & Terri Fisher (Tanskan ylpeys Nielsen) ovat järjestämässä huolia.
Viimemetreillä Operaatio Mars onnistuu jopa säväyttämään. Kuivahko musiikki yltyy lopun visioiden aikana loistavaksi tunnelmanluojaksi. Oikeastaan scifin ystäville tapaus voi olla jopa upeakin. Harmi vain, että alkumatka on turhan rosoinen ja tylsä. Mutta sen verran ote kohenee, että kuvitteellinen varoitusteksti vaihtuu loppua kohden vakausilmoitukseen:
