Yhden tähden leffoja tulee vastaan harvemmin, ja useasti niille voi antaa edes pienen hetken toimivasta konseptista puolikkaan säälipisteen. John Carpenterin vampyyrielokuvaraiskaukselle sitä ei voi tehdä, koska siinä ei yksinkertaisesti ole mitään hyvää. Kreivi Dracula söisi valkosipulia ja upottaisi ristin sydämeensä, jos joutuisi katsomaan tätä tekelettä.
Vaikka pidän Carpenterin Halloweenia yhtenä kaikkien aikojen yliarvostetuimpana filminä, saa tämä tuotos Halloweeninkin näyttämään taideteokselta. Niin alas nyt vajottu kauhukliseiden meressä, eikä surkea näyttelijätyö nosta uppoavaa vampyyrialusta yhtään ylemmäksi. Päinvastoin, se lisää ällötystä entisestään.
Suuri ja mahtava mestarivampyyri ja vastassa oleva Vatikaanin määräämä (antakaa mun kaikki kestää!) vampyyripartio veikeine tappovälineineen voisi jopa huvittaa typeryydessään, ellei ruudulla tulviva veri peittäisi 103 minuutin mittaista vitsiä alleen. Pitäisikö siinä sitten itkeä vai nauraa? Tunteenpurkauksen sijaan on helpointa painaa töllöttimen power-nappula off-asentoon heti leffan alkumetreillä, ja lähteä esimerkiksi ulos, sillä aivoja ei saa sellaiseen tilaan, että tätä soopaa kestäisi. Sitä paitsi ulkoa voi vaikka löytyä päivänvaloa kestäviä vampyyreita.
