1960-luku alkoi riehakkaasti kun natsirikollinen Adolf Eichmann (Thomas Kretschmann) haettiin voimakeinoin Argentiinasta, kuljetettiin Israeliin, tutkittiin, tuomittiin ja teloitettiin näkyvästi julkisen oikeudenkäynnin päätteeksi. Sitä kylläkin edelsivät pitkä esitutkinta, jonka aikana Eichmannin tekoja tutkittiin suurilla kuluilla. Kapteeni Avner Less (Troy Garity) on kuulustelija ja kuukausia kestävä junnaaminen, kiertely ja kaartelu vaatii veronsa ja lisäksi hänen vaimonsa Vera (Franka Potente) on sairas, joten perheasiatkaan eivät ole kunnossa. Lessin pomo ministeri Tormer (Stephen Fry) haluaa tuloksia, sillä Eichmannilla on oikeus puolustusasianajajaan.
Robert Youngin ohjaama hyvin minimalistinen kuvaus raskaasta esitutkinnasta on visuaalisesti toimiva. Karu selli ja hellittämättä vangin henkeä vartioivat vartijat näkyvät hyvin ja takaumaosuuksissa on suorastaan makabeeria loistokkuutta. Kaikista kiinnostavimmat osuudet ovatkin juuri tiukkoja dialogeja kahden äärimmäisen ankaran pokerinaaman välillä, mutta aina kun Eichmann sanoo jotain kolmesti hän valehtelee ja niin käy usein. Näiden osuuksien välissä olevat leikkeet Lessin perhe-elämästä ja Eichmannin vaikutuksesta israelilaisten mielialoihin tuntuvat päälleliimatuilta.
Thomas Kretschmann hallitsee elokuvaa vanhempana ja mitättömänä, mutta kuitenkin hyytävän rauhallisena Eichmannina ja takaumat tuovat esille erilaisen version samasta ihmisestä ja esiin tunkevat todisteet osoittavat kiistatta hänen ponnistelunsa jälkien peittämiseksi riittämättömiksi. Troy Garity kuulustelevana kapteeni Lessinä jää auttamatta pelkääjän paikalle, mutta silti hänenkin pokka pitää kuin valettu.
Lähtökohta on erinomainen ja Kretschmannin erinomainen suoritus on pakastinkylmä, mutta ei niinkään rauhallisuuden vuoksi, vaan koska Eichmann loppujen lopuksi oli pelkkä ratas suuressa ja hyvin pelottavassa koneistossa. Iso ratas tärkeässä paikassa joka toimi moitteetta, mutta silti pelkkä ratas ja sillä rattaalla oli myös perhe ja lapsia joista hän on huolissaan. Karmaiseva ironia huolehtia omista lapsistaan ja murhauttaa tuhansia ja loppujen lopuksi selitys on banaaliudessaan irvokas. Lopputulos on kuitenkin melkoisen jähmeä, vaikka hieno tunnelma tekeekin katsomiskelpoisen elokuvan. Olisi kaivannut lisää ytyä sisältöönsä, sillä loppu elokuvan itsensä kannalta on heikko.
