Jokainen on varmasti kuullut Sylvester Stallonen First Blood-Taistelija elokuvasta. Jos ei tällä nimellä, niin sitten kansankielellä, Rambo. Tuo aivoton tappokone joka lahtaa kaikkea ja kaikkia aseella tai ilman. Mutta oliko se sittenkään näin?
Ei. Ei se ollut. Ensimmäinen osa John J. Rambon tarinasta ei tosiaankaan sisällä aivotonta verisirkusta, vaikka ruumiita tuleekin ja vaikka Rambo paahtaa M-60:llä sheriffin toimistossa.
Alussa maata kiertelevä Vietnamveteraani John Rambo saapuu johonkin amerikkalaiseen pikkukylään metsän keskelle, tapaamaan erästä vanhaa Vietnamkaveriaan. Hän saa kuulla että tämä on kuollut syöpään, ja niinpä Rambo jatkaa kulkurin matkaansa. Hän törmää paikan punaniskasheriffiin, Will Teasleen, joka ilmoittaa että hänen kaupungissaan ei kaivata pitkätukkaisia irtolaisia. Rambo päättää että hänelle ei pottuilla, ja seurauksena on pidätys. Kun asemalla Vietnamtraumat nousevat mieleen, mies sekoaa ja ryntää ulos asemalta, varastaa moottoripyörän ja pakenee metsään. Teasle päättää myös ettei hänelle pottuilla, ja lähtee takaa-ajoon maalaispoliisiensa kanssa, tietämättä että Rambo on entinen vihreä baretti joka sai koulutuksensa Vietnamissa. Kun vanha sotaratsu on pillastunut, ei siinä auta edes kansalliskaarti…
Taistelija on rehellinen toimintaelokuva, kyllä, mutta tässä osassa keskitytään enemmän Rambon ansojen virittelyyn ja pakenemiseen kuin räiskintään. Leffa kritisoi myös Yhdysvaltoja veteraanien kohtelusta, ja Vietnamin sodasta. Vasta jatko-osat ovat luoneet kuvan aivottomasta tappokoneesta, ykkösessä Rambo on ihminen, jolla on tunteet. Kovinkin jätkä joutuu varmasti miettimään lopussa, kun Rambo tilittää entiselle esimiehelleen, eversti Trautmanille kokemuksiaan, siitä kuinka hän taisteli Vietnamissa, näki ystäviensä räjähtävän palasiksi edessään, näki pikkulasten suorittavan itsemurhaiskuja pommeilla, ja kun hän palasi kotiin, hipit haukkuivat häntä lastenmurhaajaksi ja ties miksi. Siitä kuinka hän teki palveluksia maalleen, mutta jenkeissä hän ei saa paikkaa edes autonpysäköijänä.
Ohjaaja Ted Kotcheff ohjaa tiukasti ja hyvin. Jerry Goldsmithin musiikit ovat hyvät, ja näyttelijäntyö pelaa. Eihän Sly ole ikinä ollut mikään monipuolinen näyttelijä, eikä hänellä Taistelijassakaan ole juuri repliikkejä, mutta keho ja ilmeet puhuvat. Ja kuten kolleegani Juhani totesi alempana, tuskanhuudot ovat karmaisevia. Richard Crenna on ihan jees, muttei ehkä paras mahdollinen valinta Trautmaniksi. Näinkin on hyvä, mutta kuvitelkaapa jos Trautmanina olisi ollut esim. Lee Marvin tai Clint Eastwood.
Elokuva perustuu David Morrellin kirjaan First Blood (suom. Ajojahti) joka on myös loistava, mutta hieman erilainen kuin elokuva. Suosittelen lukemista kaikille jotka piditte elokuvasta, leffa aukenee silloin vielä paremmin.
Taistelija on loistava actionpätkä. Ja kuten sanottu, sillä on myös draamasisältöä, ja kriittinen kanta. Sen voi tuijottaa läpi kaverien kanssa itsetuntoa kohottavana äijäleffana, sen voi katsoa viihteenä, tai katsoa kriittisenä kannanottona veteraanien kohtelun puolesta. Kaikenkaikkiaan se on kriittinen äijätoimintaleffa ajalta jolloin Sylvester Stallone oli yksi maailman kovimmista jätkistä.
Elokuva ansaitsee viisi tähteä siksi, että sen merkitys toimintagenressä on suuri, koska Rambo on muodostunut jo kulttihahmoksi, koska leffa on 90 minuuttia täyttä asiaa, ja ennenkaikkea siksi että se kolahti minuun ihan täysillä.
